ARVOSTAN!

Työharjoittelua Sveitsissä on nyt takana reilut kuukauden päivät ja monet ovat kyselleet miten siellä menee ja millaista on. No, hyvin menee ja tosi kivaa on :) Tylsimys vastaus(ko)... Pitkään olen miettinyt blogiin päivityksen kirjoittamista, mutta koska työssäoppimispaikka ei ole mikään julkinen paikka, joten blogikirjoittamisen tai ylipäätään some-kommentoimisen suhteen on tiedostettava ja ymmärrettävä oikeat rajat.

Mutta jotain silti ajattelin kirjoittaa. Ensinnäkin tuo otsikko viittaa todellakin ratsastusammattilaiseen Maiju Mallatiin, jonka luona olen työharjoittelussa Sveitsissä. En yleisesti ole hirveästi mikään fanittaja, mutta Maiju on päässyt mun fanituslistalle Madonnan ja Robbie Wiliamsin kanssa :) Eli ihan hyvään seuraan.

Maiju ja Sin Phin D'Estran kansallisissa estekisoissa, sijotuen 125 luokissa 1. ja 2. sijan.

Hevosurheilussa (to 13.11.2014) oli artikkeli Richard Whiten valmennuksesta Ypäjällä. Richardilla on täysin osuva kommentti liittyen ammattiratsastukeen "Ratsastuksen opettelua tulee tehdä riittävästi, jos haluaa maailman huipputasolle. Sitä on tehtävä jopa niin paljon, että unohtaa kaiken muun. Ei kukaan huippuratsastaja eläkään sellaista normaalia elämää, mistä ihmiset yleensä haaveilevat. Se on se uhraus mikä vaaditaan". Tota joka sana. Sitä ei ehkä ymmärräkään, kuinka paljon työtä, intohimoa ja taitoa vaatii ratsastaa kansainvälisellä tasolla ja vielä siinä samalla kouluttaa ne hevoset sille tasolle. Itse kun en ole onnistunut hevosille opettamaan muuta kuin makupalojen kerjäämistä :P

Kun on vierestä ja yhdessä päässyt työskentelemään näiden ammattilaisten kanssa, tajuaa sen, että Hevosopisto tai oikeastaan mikään koulu ei valmista suoraan siihen mitä työelämä on. Munhan se pitäisi "aikuisena" ymmärtää, mutta silti se on päässyt yllättämään. Hevoset on kaiken keskipiste ja omat tarpeet, nälkä, kylmyys tai väsymys ei paljon korissa paina. Ja kaikki tehdään tiptop!

Töitä tehdään joka päivä, eli talli ei ole milloinkaan kiinni. Työviikko työntekijöillä on 6 päiväinen ja vapaapäivä vaihtelee. Toimistotyöntekijälle 6 päiväinen työviikko on ollut vähän kova isku, mutta toisaalta oppii arvostamaan sitä yhtä vapaapäivääkin ihan eri tavalla. Yhden päivän vapaat olen tähän mennessä käyttänyt, joko tekemällä lyhyitä retkiä lähialueille tai sitten vain nauttinut kämpillä oleskelusta.

Talliin mennään aamulla puoli kahdeksan ja alkuun heti syötetään hevoset. Sitten päiväjärjestyksen mukaan hevosia tarhataan, laitetaan kävelykoneeseen tai valmiiksi ratsastukseen. Päiväruuat jaetaan puolilta päivin ja silloin alkaa myös lounastauko ihmisillä. Talliin palataan kahdelta ja hommat jatkuu aina kello kuuteen asti. Tietysti aikataulut joustaa, mikäli ohjelmassa on jotain normaalista poikkeavaa, mutta tuolla mennään noin yleisesti. Maiju itse ratsastaa noin 10 hevosta päivässä, joskus myös enemmän. On se käsittämätön tahti, arvostan. Siinä saa jo itsekin pitää kiirettä, että ehtii laittaa seuraavan hevosen kuntoon ja hoitaa edellisen huolellisesti pois.

Kun kyseessä on kilpaurheilu, käydään siis myös kilpailuissa. Aktiivisimmillaan kilpailukausi on kesällä, kun kilpaillaan ulkona, mutta talvella on omat hallikilpailusarjat kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Työharjoitteluni aikana kilpailuissa on käyty noin joka toinen viikko, joskus jopa viikoittain. Kerran pääsin itsekin mukaan kisahoitajaksi. Kilpailuihin yleensä lähtee mukaan 3 hevosta ja yksi hoitaja. Loput jäävät sitten kotiin pitämään huolta muista hevosista.

Maiju työskentelee Optimun Horses tallilla, jossa on yhteensä parikymmentä hevosta. Hevoset ovat kaikki ns. urheiluhevosia, eli mitään tavallisia tätihevosia tallissa ei ole. Kaikki hevoset ovat estehevosia, eri vaiheessa kehityskaariaan. Toisilla hypätään isoimpia 160 cm Grand Prix luokkia ja toisilla vähän pienempää. Sivusta seuranneena hyppäämistä, ei kuitenkaan puhuta mistään maahan kaivetuista puomeista ;)

Tallin tilat ovat suhteellisen uudet ja hevosilla on hyvät oltavat ja on myös työtekijöillä. Logistiikka tallissa toimii pesupaikkojen, satulahuoneen, lantalan tai vaikka sitten ruokinnan suhteen. Kun kyse on kilpahevosista, olin ajatellut, että niitä ei varmastikaan tarhata. Tämä käytäntö kuitenkin kun on hyvin yleinen Euroopassa. Mutta täälä on siis pienet tarhat, jossa hevoset pääset haistelemaan raitista ilmaa. Kaikki hevoset tarhataan, käyvät kävelytyskoneessa ja liikutuksessa joko ratsain tai juoksuttaen suunnitelmallisesti. Ratsastukseen sisältyy myös maastoilua, jota en myöskään ajatellut, että sitä täälä tehtäisiin. Mutta hevoset toimii maastossa hyvin. Se on rentoa kävelyä läheisessä metsässä mäkiä kiipeillen tai sitten vain peltojen välissä meneviä pieniä teitä seuraillen.

Ja kyllä, olen päässyt ratsastamaan. Jokaisena päivänä. Jopa useita hevosia päivässä. Tämäkin oli niitä asioita, joita etukäteen olin miettinyt, että jos nyt pari kertaa selkään pääsen työteon eli haravoinnin ja lannan luomisen keskeltä, olen tyytyväinen. Eli kaikin puolin tämänkin asian suhteen ollaan jo ylitetty kaikki mittarit. Ekana päivänä kun kävimme Maijun kanssa maastossa, ei hymystä meinannut illalla tulla loppua ollenkaan. Oli jotenkin niin utopistinen olo ja maastoilla Maiju Mallatin kanssa. Ehkä tätä ei nyt kukaan oikein ymmärrä... Viime aikoina on ollut paljon hymyä ja itsensä nipistelyä ajatuksena, onko tämä todella totta - hetkissä, kun on saanut tehdä niin paljon erilaisia asioita ja saanut olla mukana yhtenä tiimin jäsenenä oikeissa hevoshommissa ;)

Hevosethan on täysin eri kategoriasta, mihin olen itse tottunut. Urheiluhevosen ja harrastehevosen välinen ero on todella suuri ja gäppi on valtava, kun verrataan sitä ratsastuskouluhevoseen. Hevosten herkkyys, reaktionopeus, askeleet, elastisuus ym. on kaikki aivan erilaista. Ja näiden hevosten koko. Pienimmät (1 kpl) hevoset ovat ns normaaleja 165 säkäisiä ja loput on todella suuria. 175 ja siitä ylöspäin. Korkeimmat yli 180. Muutama hetki on välillä mennyt, kun on keskusteltu pään laskemista suitsitusta varten. Välillä naurattaa itseänikin, kun en yletä hevosen pepun päältä kunnolla harjaamaan...

Hevoset tarhailee ja ihmettelee kiinnostuneena ympäristöä.

Hevosten erilaisuuden tajusin sillä hetkellä, kun urheiluhevonen säikähtää jotain tai alkaa niskuroimaan, on yleensä suuntana aina ylöspäin. Ja mitä tekee vannoutunut ratsastuskouluratsastaja. Menee siihen ns. turva-asentoon eli kevyesti etukenoon, jolloin katapultti on valmis. Ja näinhän ei siis pidä tehdä. Kun tulee tälläinen tilanne, on istuttava satulassa, ajateltava eteenpäin ja käytettävä jalkaa. Nyt tiedostan tämän, mutta kroppani ei. Jos tämän oppimiseen vaaditaan se 10.000 toistoa, olen pulassa. Mutta  on nämä hienoja hevosia. Hyvin koulutettuja ja muutenkin osaavat käyttäytyä niin kuntoon laitettaessa tai sitten vaikkapa lastaustilanteissa. Kuljetusautoon vain kävellään sisälle.

Nyt kun takana on "jo" kuukausi, on tallin hevoset ja rutiinit tiedossa. Silti huomaan olevani todella paljon hitaampi kuin muut työntekijät. Itse saan laitettua esim. ratsastettavan hevosen kuntoon ja toiset ovat jo sen lisäksi laittaneet neljä hevosta kävelykoneeseen...

Mulla ei myöskään tunnetusti ole mikään hyvä hevosten nimi pää. Oma pläni hevosten opetteluun oli se, että otan kaikista hevosista kuvan karsinassa ja iltaisin voin sitten niitä opetella. Hyvä idea, mutta karsinoissa ei ole hevosten nimiä... Tasan 5 päivää meni, että muistin ja tunnistin hevoset. Tästä olen kyllä aika ylpeä.

Kaikki työtekijät asuu tallilla, joten työmatkoihin ei mene yhtään aikaa. Tämä on näppärää, koska päivisin on parin tunnin lounastauko, jolloin pääsee omaan asuntoon syömään ja vaikka päikkäreille, jos siltä tuntuu. Itse asun pienemmän tallin yläkerrassa, asunnossa jossa on makuuhuone, kylpyhuone ja keittiö. Eli kaikki mitä tarvitaan! Näkymät ikkunasta on suoraan talliin ja hevosten tarhoihin.

Näkymät oman asuntoni ikkunasta. Ei huono.

Lisää kuvia tallista ja hevosista löytyy Maijun siskontytön blogista.