ARVOSTAN!

Työharjoittelua Sveitsissä on nyt takana reilut kuukauden päivät ja monet ovat kyselleet miten siellä menee ja millaista on. No, hyvin menee ja tosi kivaa on :) Tylsimys vastaus(ko)... Pitkään olen miettinyt blogiin päivityksen kirjoittamista, mutta koska työssäoppimispaikka ei ole mikään julkinen paikka, joten blogikirjoittamisen tai ylipäätään some-kommentoimisen suhteen on tiedostettava ja ymmärrettävä oikeat rajat.

Mutta jotain silti ajattelin kirjoittaa. Ensinnäkin tuo otsikko viittaa todellakin ratsastusammattilaiseen Maiju Mallatiin, jonka luona olen työharjoittelussa Sveitsissä. En yleisesti ole hirveästi mikään fanittaja, mutta Maiju on päässyt mun fanituslistalle Madonnan ja Robbie Wiliamsin kanssa :) Eli ihan hyvään seuraan.

Maiju ja Sin Phin D'Estran kansallisissa estekisoissa, sijotuen 125 luokissa 1. ja 2. sijan.

Hevosurheilussa (to 13.11.2014) oli artikkeli Richard Whiten valmennuksesta Ypäjällä. Richardilla on täysin osuva kommentti liittyen ammattiratsastukeen "Ratsastuksen opettelua tulee tehdä riittävästi, jos haluaa maailman huipputasolle. Sitä on tehtävä jopa niin paljon, että unohtaa kaiken muun. Ei kukaan huippuratsastaja eläkään sellaista normaalia elämää, mistä ihmiset yleensä haaveilevat. Se on se uhraus mikä vaaditaan". Tota joka sana. Sitä ei ehkä ymmärräkään, kuinka paljon työtä, intohimoa ja taitoa vaatii ratsastaa kansainvälisellä tasolla ja vielä siinä samalla kouluttaa ne hevoset sille tasolle. Itse kun en ole onnistunut hevosille opettamaan muuta kuin makupalojen kerjäämistä :P

Kun on vierestä ja yhdessä päässyt työskentelemään näiden ammattilaisten kanssa, tajuaa sen, että Hevosopisto tai oikeastaan mikään koulu ei valmista suoraan siihen mitä työelämä on. Munhan se pitäisi "aikuisena" ymmärtää, mutta silti se on päässyt yllättämään. Hevoset on kaiken keskipiste ja omat tarpeet, nälkä, kylmyys tai väsymys ei paljon korissa paina. Ja kaikki tehdään tiptop!

Töitä tehdään joka päivä, eli talli ei ole milloinkaan kiinni. Työviikko työntekijöillä on 6 päiväinen ja vapaapäivä vaihtelee. Toimistotyöntekijälle 6 päiväinen työviikko on ollut vähän kova isku, mutta toisaalta oppii arvostamaan sitä yhtä vapaapäivääkin ihan eri tavalla. Yhden päivän vapaat olen tähän mennessä käyttänyt, joko tekemällä lyhyitä retkiä lähialueille tai sitten vain nauttinut kämpillä oleskelusta.

Talliin mennään aamulla puoli kahdeksan ja alkuun heti syötetään hevoset. Sitten päiväjärjestyksen mukaan hevosia tarhataan, laitetaan kävelykoneeseen tai valmiiksi ratsastukseen. Päiväruuat jaetaan puolilta päivin ja silloin alkaa myös lounastauko ihmisillä. Talliin palataan kahdelta ja hommat jatkuu aina kello kuuteen asti. Tietysti aikataulut joustaa, mikäli ohjelmassa on jotain normaalista poikkeavaa, mutta tuolla mennään noin yleisesti. Maiju itse ratsastaa noin 10 hevosta päivässä, joskus myös enemmän. On se käsittämätön tahti, arvostan. Siinä saa jo itsekin pitää kiirettä, että ehtii laittaa seuraavan hevosen kuntoon ja hoitaa edellisen huolellisesti pois.

Kun kyseessä on kilpaurheilu, käydään siis myös kilpailuissa. Aktiivisimmillaan kilpailukausi on kesällä, kun kilpaillaan ulkona, mutta talvella on omat hallikilpailusarjat kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Työharjoitteluni aikana kilpailuissa on käyty noin joka toinen viikko, joskus jopa viikoittain. Kerran pääsin itsekin mukaan kisahoitajaksi. Kilpailuihin yleensä lähtee mukaan 3 hevosta ja yksi hoitaja. Loput jäävät sitten kotiin pitämään huolta muista hevosista.

Maiju työskentelee Optimun Horses tallilla, jossa on yhteensä parikymmentä hevosta. Hevoset ovat kaikki ns. urheiluhevosia, eli mitään tavallisia tätihevosia tallissa ei ole. Kaikki hevoset ovat estehevosia, eri vaiheessa kehityskaariaan. Toisilla hypätään isoimpia 160 cm Grand Prix luokkia ja toisilla vähän pienempää. Sivusta seuranneena hyppäämistä, ei kuitenkaan puhuta mistään maahan kaivetuista puomeista ;)

Tallin tilat ovat suhteellisen uudet ja hevosilla on hyvät oltavat ja on myös työtekijöillä. Logistiikka tallissa toimii pesupaikkojen, satulahuoneen, lantalan tai vaikka sitten ruokinnan suhteen. Kun kyse on kilpahevosista, olin ajatellut, että niitä ei varmastikaan tarhata. Tämä käytäntö kuitenkin kun on hyvin yleinen Euroopassa. Mutta täälä on siis pienet tarhat, jossa hevoset pääset haistelemaan raitista ilmaa. Kaikki hevoset tarhataan, käyvät kävelytyskoneessa ja liikutuksessa joko ratsain tai juoksuttaen suunnitelmallisesti. Ratsastukseen sisältyy myös maastoilua, jota en myöskään ajatellut, että sitä täälä tehtäisiin. Mutta hevoset toimii maastossa hyvin. Se on rentoa kävelyä läheisessä metsässä mäkiä kiipeillen tai sitten vain peltojen välissä meneviä pieniä teitä seuraillen.

Ja kyllä, olen päässyt ratsastamaan. Jokaisena päivänä. Jopa useita hevosia päivässä. Tämäkin oli niitä asioita, joita etukäteen olin miettinyt, että jos nyt pari kertaa selkään pääsen työteon eli haravoinnin ja lannan luomisen keskeltä, olen tyytyväinen. Eli kaikin puolin tämänkin asian suhteen ollaan jo ylitetty kaikki mittarit. Ekana päivänä kun kävimme Maijun kanssa maastossa, ei hymystä meinannut illalla tulla loppua ollenkaan. Oli jotenkin niin utopistinen olo ja maastoilla Maiju Mallatin kanssa. Ehkä tätä ei nyt kukaan oikein ymmärrä... Viime aikoina on ollut paljon hymyä ja itsensä nipistelyä ajatuksena, onko tämä todella totta - hetkissä, kun on saanut tehdä niin paljon erilaisia asioita ja saanut olla mukana yhtenä tiimin jäsenenä oikeissa hevoshommissa ;)

Hevosethan on täysin eri kategoriasta, mihin olen itse tottunut. Urheiluhevosen ja harrastehevosen välinen ero on todella suuri ja gäppi on valtava, kun verrataan sitä ratsastuskouluhevoseen. Hevosten herkkyys, reaktionopeus, askeleet, elastisuus ym. on kaikki aivan erilaista. Ja näiden hevosten koko. Pienimmät (1 kpl) hevoset ovat ns normaaleja 165 säkäisiä ja loput on todella suuria. 175 ja siitä ylöspäin. Korkeimmat yli 180. Muutama hetki on välillä mennyt, kun on keskusteltu pään laskemista suitsitusta varten. Välillä naurattaa itseänikin, kun en yletä hevosen pepun päältä kunnolla harjaamaan...

Hevoset tarhailee ja ihmettelee kiinnostuneena ympäristöä.

Hevosten erilaisuuden tajusin sillä hetkellä, kun urheiluhevonen säikähtää jotain tai alkaa niskuroimaan, on yleensä suuntana aina ylöspäin. Ja mitä tekee vannoutunut ratsastuskouluratsastaja. Menee siihen ns. turva-asentoon eli kevyesti etukenoon, jolloin katapultti on valmis. Ja näinhän ei siis pidä tehdä. Kun tulee tälläinen tilanne, on istuttava satulassa, ajateltava eteenpäin ja käytettävä jalkaa. Nyt tiedostan tämän, mutta kroppani ei. Jos tämän oppimiseen vaaditaan se 10.000 toistoa, olen pulassa. Mutta  on nämä hienoja hevosia. Hyvin koulutettuja ja muutenkin osaavat käyttäytyä niin kuntoon laitettaessa tai sitten vaikkapa lastaustilanteissa. Kuljetusautoon vain kävellään sisälle.

Nyt kun takana on "jo" kuukausi, on tallin hevoset ja rutiinit tiedossa. Silti huomaan olevani todella paljon hitaampi kuin muut työntekijät. Itse saan laitettua esim. ratsastettavan hevosen kuntoon ja toiset ovat jo sen lisäksi laittaneet neljä hevosta kävelykoneeseen...

Mulla ei myöskään tunnetusti ole mikään hyvä hevosten nimi pää. Oma pläni hevosten opetteluun oli se, että otan kaikista hevosista kuvan karsinassa ja iltaisin voin sitten niitä opetella. Hyvä idea, mutta karsinoissa ei ole hevosten nimiä... Tasan 5 päivää meni, että muistin ja tunnistin hevoset. Tästä olen kyllä aika ylpeä.

Kaikki työtekijät asuu tallilla, joten työmatkoihin ei mene yhtään aikaa. Tämä on näppärää, koska päivisin on parin tunnin lounastauko, jolloin pääsee omaan asuntoon syömään ja vaikka päikkäreille, jos siltä tuntuu. Itse asun pienemmän tallin yläkerrassa, asunnossa jossa on makuuhuone, kylpyhuone ja keittiö. Eli kaikki mitä tarvitaan! Näkymät ikkunasta on suoraan talliin ja hevosten tarhoihin.

Näkymät oman asuntoni ikkunasta. Ei huono.

Lisää kuvia tallista ja hevosista löytyy Maijun siskontytön blogista.

Lapsihevoset Ypäjällä

Sain taas ilokseni Ypäjllle kahden ystävän hevoset muutamaksi viikoksi hoitoon. Tällä kertaa Ypäjälle suuren maailman kuvioihin tuli tutustumaan Torres 4-vuotias arabi-welsh risteytys sekä Emelie 3-v FWB (Finnish Warm Blood).

Emelie ja Torres poseeraa tarhassa.

Hevoset saapuivat Ypäjälle 5-talliin sunnuntaina 29.9. ja olin mukana auttamassa lastauksessa. Hevoset menivät käsittämättömän hienosti traileriin ja matkaan päästiin ennätysajassa. Nina ajoi hevoset turvallisesti perille, vaikkakin mulla on nykyään kortti hevosten vetämiseen, tuntui vieraiden ja varsinkin noin nuorten vetäminen lähes kauhistuttavalle. Eli olin super tyytyväinen, että Nina hevoset kuljetti :)

Kun Ypäjälle saavuttiin, mentiin suorilta talliin ja sekin tuntui olevan aluksi melko jännittävää. Torres on asunut tähän mennessä pääasiassa pihatossa, eli jo pelkästään talli ja karsinassa oleminen on uutta. Hevoset selkeästi haki toisistaan turvaa, kun kahdestaan olivat vieraaseen paikkaan matkustaneet ei muuta tuttua sitten ollutkaan. Eli niistä tuli aika nopeasti the best friends. Olin pyytänyt tallista hevosille vierekkäiset karsinat ja näin myös ne saatiin. Oli myös hyvä, että karsinat oli lähellä vesiboxia ja kaikkea sitä missä tapahtuu, jotta tottuvat hälinään ja näkevät kaikenlaista.

Illalla rauhoittumisen jälkeen pollet pääsivät pariksi tunniksi jalottelemaan tarhaan ja tutustumaan ympäristöön. Mitään sen kummempaa ei tulopäivänä tehty, antaa hevosten nyt ensin asettua.

Periaatteessahan 3-vuotiaalla hevosella voisi hyvin ratsastaa 3 kertaa viikossa, 4-vuotiaalla 4 kertaa jne, mutta ihan niin rankkaan treeniin hevoset eivät tulleet, vaan ajatuksena on käydä pari kertaa viikossa selässä ja muuten sitten touhuta joka päivä jotain hevosten kanssa.

Hevosten ratsuttamisen tulee hoitamaan ihan oikeat ratsuttajat joten meillä oli mahtava tilaisuus vain pitää hauskaa. Tavoitteeksi otettiin pesukarsinaan meno, ihmisen tilan kunnioittaminen ja rentona maastossa hengailu. Onhan tuossakin jo kolmeksi viikoksi ihan tarpeeksi haastavat tavoitteet.

Ratsastukset tehtiin pääasiassa niin, että mukaan lähti joku turvahevonen. Tämä todettiin todellakin tarpeelliseksi, koska kun olimme kahdestaan hevosten kanssa maastossa, saattoi jossain kohtaan vain usko loppua ja silloin kaviot liimautuu todella vahvasti maahan ja eteenpäin pyrkimys katoaa täysin. Silloin ollaan vaikeuksissa, koska hevoset oikeasti pelkää/jännittää ja ei ole oikein piiskaamalla niitä eteenpäin laittaa. Tai siis ainakaan minun mielestä. Rentona ja luottavaisena oppiminen onnistuu huomattavasti helpommin.

  

Mutta siis sen yhden kerran kun lähdimme maastoon ilman vetohevosta, oli alku kovinkin lupaava, kunnes tuli vastaan ravihevonen. Taisi molemmat nähdä hevosen kärryjen edessä ensimmäistä kertaa ja siihen stoppasi matka. Muuhan ei sitten auttanut kuin tulla alas satulasta ja kävellä vieressä peloittavan paikan ohi. Näin tapahtui muutaman kerran ja kun itsellä puskee hiki otsalla kävelystä ja selkään kiipeämisestä, päätettiin, että ei maastoon ilman turvapollea. Kantapään kautta oli siis tämä opittava.

Se on kyllä jännä tuo turvahevonen. Itseasiassa sen ei tarvitse edes olla hevonen, koska kerran mukana oli kävelemässä ihminen ja sekin riittää viemään pelokkaan nuoren hevosen eteenpäin. Kaipa ne hevoset ajattelee, että jos ihminen menee, ei siellä voi mitään pahaa tapahtua.

Maastoilussa aika nopeasti hevosten kestävyys kasvaa ja sen huomasi jo parin viikon jälkeen. Enää ei hevoset väsyneet samalla tavalla lenkillä ja energiaa riitti vielä tarhassa riehumiseen. Eli pystyttiin aika nopeasti lisäämään maastoihin ravia ja uusia reittejä. Ratsastuspäivän jälkeen yleensä oli kävelypäivä ja silloin käytiin tutustumassa uusiin reitteihin tai maneeseihin. Maneesien peilithän on todella pelottavia ;)

Emelie kävi myös irtohypytyksessä, joka järjestettiin opistolla. Edellisenä päivänä käytiin maneesiin tutustumassa. Todella hienosti E käyttäytyi hyppypäivänä ja hienosti myös hyppäsi. Rauhallisuudellaan ja kuuliaisuudella hurmasi kaikki paikallaolijat. Näin jälkikäteen harmittaa tosi paljon, että en vienyt Torresta myös hyppäämään, mutta tein päätöksen sen pohjalta, että T oli todella jännittynyt maneesissa. Ja irtohypytyksessä siellä ollaan vielä yksin, niin en halunut liian tiukkaan pakkaan sitä laittaa.

Päätös ehkä oli väärä, koska Torres vietiin kengityspajalle etukavioiden vuoluun. Tänne lähdettiin matkan yksin taskut täynnä porkkanoita. Kaviot piti saada vuoltua, koska etukavioon oli tullut pieni halkeama ja mitään ongelmia ei haluttu. Matkalla pajalle käytiin vähän metsässä hyppimässä maastoeste haudan yli. Hienosti meni ja ei hypätty edes mun päälle. Kengityspajalla oli vain yksi hevonen, mutta se riitti rohkaisemaan Torresta niin, että ei epäröinyt ollenkaan sisälle menoa ja jaksoi seistä pajalla esimerkillisesti. Etuset saatiin vuoltua ja pajalta käveli ylväin askelin T kohti tallia.

Suurin opetus itselleni tämän kolmen viikon aikana on ollut se, että hevoset on todella sopeutuvaisia, ne oppii rutiinit todella nopeasti ja nuorten hevosten kanssa pitää olla malttia.

Tavoitteista saavutettiin ainakin se, että maastossa on kivaa. Torres laukkasi maastossa ja päästiin muutenkin pitkiä pätkiä ravaamaan rentoa letkeää ravia. Käytiin tutustumassa vesiesteeseen ja jopa ravattin sen läpi! Miettikää 3 ja 4-vuotiailla hevosilla.

Pesupaikalle päästiin ja se ei ole enää niin pelottava. Torrekselle ei ihan vaahtokylpyä saatu tehtyä, mutta kaviot pystyy ainakin siellä pesemään. Emelie oli tässä suhteessa lungimpi ja E lähtee karva ainakin vähän puhtaampana kotiin.

     

Maastakäsin työskentely on tuonut sen tuloksen, että hevoset selkeästi kuuntelee missä ihminen on ja seuraa kehonkieltä. Kun ihminen pysähtyy, pysähtyy myös hevonen ja päälle ei enää ryntäillä.

Näillä eväillä hevoset lähtee kotiin ja toivottavasti ne käyttäytyy kotitallissakin yhtä hienosti. Paljon työtä nuoret hevoset vaatii ja oma aikataulutus ainakin on joutunut joustamaan ja myös kaikkien kämppäkavereidenkin, koska apukäsiä on tarvittu! Eli suuri kiitos Petra, Cecilia, Henna, Salla, Tea ja Kata! Ilman teidän apua olisin ollut aivan lirissä!

Työssäoppiminen... pitkä ja kivinen tie, mutta lopussa palkka maksetaan

Nyt olisi kirjoitettavaa niin paljon, että en oikein edes tiedä mistä aloitan vai jaksaisiko sitä oikein tehdä omat postaukset jokaisesta aiheesta. Ensinnäkin elokuun vaihteessa olin katsomassa Ranskan Caenissa ratsastuksen MM-kisoja paikan päällä. Toiseksi Ypäjällä oli Suomenratsujen Kuninkaaliset ja kolmanneksi meidän työharjoittelupaikat on selvinnyt!

Koska en ehkä pysy nahoissani, on pakko aloittaa tuosta viimeisimmästä eli työssäoppimisesta. Ja aloitetaan siis ihan alusta.

Hevosenhoitaja linjalla työssäoppiminen tehdään kahdessa jaksossa, ensimmäinen 7 viikkoa ns. yleistä tallityöskentelyä, missä tahansa haluamassaan paikassa. Toinen 13 viikon jakso tehdään sitten suuntautumisvaihtoehdon mukaan. Eli kengittäjät kengittää, kasvatuslaiset esim. siittolassa, remppalinjalaiset jossain missä saa ratsastaa...

Työssäoppimispaikkoja koululla on valmiina ja varmasti halutuin paikka on Kyra Kyrklundin talli Englannissa. Jos siis mietitään ulkomaisia paikkoja. Muuten talleja ja paikkoja on useita kymmeniä, ellei jopa satoja mistä valita. Jokaiselle varmasti löytyy sellainen mihin haluaa.

Omalla kohdalla työssäoppimispaikasta päätin jo koulun alussa, että haluan ehdottomasti lähteä ulkomaille, koska tällaisia mahdollisuuksia ei välttämättä tule enää vastaan. Ja mieluusti menisin jollekin Suomalaiselle esteratsastajalle. Ja hyvälle sellaiselle. Mieluusti teen todella paljon töitä ja pääsen kurkistamaan miltä se taustatyö näyttää ja jos pääsee vielä kisoihin mukaan, ollaan suuresti voiton puolella.

Huhtikuussa päätin sitten rohkaistua ja laitoin Facebookin kautta viestiä Maiju Mallatille. Onhan hän tällä hetkellä kiistatta Suomen paras ratsastaja jo pelkästään ratsastaja-ranking listaa katsomalla. Ranskassa myös teki parhaan tuloksen...

No, hetki siinä meni, että vastauksen sain, mutta sain kuitenkin. Facebookiin tuli vastausviesti yöllä ja muutaman kerran piti hieraista silmiä (juu heräsin viestiin), että olenko oikeasti saanut viestin Mallatilta. Alustavaa vihreää valoa näytettiin ja sitten ei muuta kuin yhteyttä kouluun. Olin jo siis melkein pakkaamassa laukkuja...

Koulussahan ei kaikki mene ihan niin jouhevasti, vaan huhtikuusta sain odotella aina elokuun loppu puolelle, että työssäoppimisasioita ylipäätään aloitettiin hoitamaan. Koulu kun sopii paikkojen kanssa työjaksot, ei opiskelijat. Ja minä siis edelleen lähes laukut pakattuna odotin vain sitä lupaa lähteä.

Mutta tässä välissä ehti tapahtua vielä todella yllättävä käänne. Elokuun lopulla selvisi, että remppalinjalaiset eli koskee minua, tekee molemmat työharjoittelut yhteen putkeen, miinus 2 viikkoa, jotka ollaan kesällä kisoissa Ypäjllä. Eli yhteensä 18 viikkoa työssäoppimista. Kyllä 18 viikkoa on 4 ja puoli kuukautta! Ihan muutaman hetken siinä sai nieleskellä, kun 7 viikkoa yli tuplaantui. Mutta ei se haittaa, hienoa päästä pidemmälle reissulle ja varmasti oppii sitten talon tavat ja voisi omasta tekemisestä olla jotain hyötyäkin, eikä pelkästään olla tiellä. Mutta siis tämänkään tiedon jälkeen, ei vielä ollut selvää mihin olen menossa. Odottavan aika voi todellakin pitkä.

Omalla kohdalla pitää työssäoppimisen ajaksi tehdä hiukan erikoisjärjestelyjä muihin opiskelijoihin nähden, sillä mullahan on oma asunto ja myös auto, joten selvitettävää riittää mitä näille pitäisi tehdä poissaolon ajaksi.

Iloista super uutista jouduin odottamaan aina tähän syyskuun puoleen väliin asti. Maanantaina tuli työssäoppimiskoordinaattorilta viesti, että pääsen harjoitteluun Maiju Mallatin talliin. En edes vielä tiedä missä talli sijaitsee tai koska lähden, mutta ei se haittaa. Mä lähden Sveitsiin!!!

Vielä pitää jaksaa motivoitua koulussa vajaa 6 viikkoa, ennen kuin voi ne laukut laittaa lentokentän check in hihnalle <3

Maiju Mallat ja Arman the Gun Caenin MM-radalla. Kuva SRL/Satu Pirinen

Maiju Mallat Kuva SRL/Sonja Holma

Topin seikkailut Ypäjällä

Koulu on alkanut ja koska työtaakka ei pahasti hartioita paina, olen saanut tänne mukaan ihanan hevosystävän Lemmin Toivon eli tuttavallisemmin Topin. Topi on ystäväni Johannan oma kasvatti.

Topi on 5-vuotias suomenhevonen ja sen emä on Lemmin Lintu ja isä on Kuningas Ässä. Tässä on nyt ainakin se opittu, että hevosen ja varsinkin suomenhevosen suku pitää tuntea. Sitä kun kaikki ensimmäisenä kysyy. Ja Lemmin alku liitekin tuntuu olevan monelle aika tuttu.

Topi muutti siis Ypäjälle kahdeksi viikoksi ja nyt on ensimmäinen viikko takana. Ja on meillä ollut hauskaa. Hiukan jopa minua jännitti miten arki sujuu, ei niinkään aikataulujen suhteen, vaan miten Topi kotiutuu täysin erilaiseen ympäristöön mihin se on aikaisemmin tottunut. Kotitallilla on ollut kokopäivä tarhaus ja nyt on vain puolipäivää ja talli on myös paljon suurempi, eli hälinää riittää. Onneksi 5-tallissa on myös tuttuja hevosia, niin saadaan hevoset iltaisin vielä vähän extrana ulos, kun vain itse ne tarhataan.

Saavuimme Ypäjälle 10.8 sunnuntaina iltapäivästä ja Topi pääsi heti omaan karsinaan. Ensitöikseen tehtiin tuttavuutta karsinan kanssa piehtaroimalla ja naapuriin tutustumalla. Kun saatiin tavarat paikoilleen, oli hyvä jättää heppa vähäksi aikaa rauhoittumaan talliin ja illalla pääsisi sitten vielä tarhaan jaloittelemaan.

Viikon aikana Topin kanssa on tutustuttu paikkoihin, niin maastossa kuin urheilualueilla. Maastossa mielekkäintä on selkeästi ollut vesielementit ja pelottavinta maneesit. Maneesien laidathan voihan vaikka syödä pienen hevosen! Onneksi on saatu aina seuraa vanhemmista ja rauhallisista vetohevosista, niin uudet paikat ei ole olleet liian jännittäviä. Jos ei muuten ole menty pelottavien paikkojen ohi, niin viimeistään sitten ihmisen perässä. On ne hevoset sitten ihmeellisiä eläimiä. Saaliseläimen luonne tulee aina paikkapaikoin esille.

Tarkoituksena on myös treenata Ypäjällä ja takana on muutama kentällä työskentely sekä estetunti. Estetunnilla oltiin yhdessä tarhakaverin Helmin kanssa. Ja vaikka kyseessä oli Topin ihan oikea ensimmäinen estetunti, hypättiin tunnin lopuksi jo viiden esteen pieni rata. Välillä esteet tippuivat, mutta pääasiassa mentiin hyvällä asenteelle eteenpäin ja sehän on nuoren kanssa tärkeää. Vielä pitää oppia menemään esteen jälkeen suoraan.

Maastossa on käyty tutustumassa Opiston moniin hevosreitteihin ja vesiesteisiin. Itse ajattelin, että tämän kahden viikon tavoitteena on se, että Topi menee luottavaisesti veteen, mutta ei siihen mennyt kuin 5 päivää! Tässä Topi kyllä yllätti ihan täysin.

Hiittiksellä on hyvät mahdollisuudet treenata lihaksiin voimaa ja muutenkin kasvattaa kuntoa. 3,5 km lenkillä ei ihan heti laukka- tai ravisuora lopu kesken. Topi oli hiittiksellä 7-v suokin Suvi-Jutun kanssa ja kierrettiin hiittis kaksi kertaa ympäri.

Tarkoituksena on vielä päästä tutustumaan pieniin maastoesteisiin, toiselle estetunnille ja kouluvalmennukseen. Nyt tuntuu siltä, että on paljon asioita ja niin vähän aikaa. Mutta mennään tässä tietysti hevosta kuunnellen ja hyvällä mielellä pitää asiat tehdä.

Kuvia on tullut otettua paljon, niin laitan niitäkin tähän.

Hieno Topi tarhassa

Vesileikit ensimmäisinä päivinä

..ja niin vaan muutamassa päivässä oppi Topi menemään veteen :)

Än Yy Tee Nyt, hiittiksellä on tilaa painella. Tosin tällä kertaa mentiin maltillisesti.

Kukas komistus se siellä oikein on?

Ne kesän harvat ratsastushetket

En muista koska olisin ratsastanut näin vähän, kuin mitä on nyt tullut kesän ja loman aikana tullut ratsastettua. Toki silläkin on merkitystä, että talous ei ole antanut myöden jokaiselle houkutukselle.

Muutaman kerran käytiin myös tallilla ratsastamassa siskon tyttöjen Emilian ja Ellan kanssa. Opetushevosen virkaa toimitti Topin emä Blondi ja hyvin toimittikin. Kiva antaa tyttöjen ratsastaa, kun tietää, että voi luottaa hevosen käyttäytyvän lasten kanssa hyvin.

Emilia ja Blondi 

Pääasiassa olen käynyt maastoilemassa ratsain ja kärryillä Topilla. Topi on siis 5-vuotias suomen hevonen. Mutta kyllä me ollaan välillä tehty töitäkin. Kentällä menty puomeja, kerran oltiin koulutunnilla ja sokerina pohjalla hypättiin ensimmäisen kerran esteitä. Jihaa.

Puomiharjoitteiden kanssa pärjää kentällä hyvin, mutta esteillä mukana oli Topin omistaja Johanna. Ravipuomeilla pidin puomien väliä 2,20 m ja laukassa vähän enemmän. Topin venytyskykyä ei vielä ole tarkoitus kamalasti treenata, kunhan päästään iloisesti yli ja ei sotkeuduta jalkoihin.

Estetreenien aikaan oli super helle ja pidettiin ratsastus ihan minimissä. Nopea alkuverkka ja sitten pari kertaa puomit. Hypyt otettiin ravilähestymisellä pienellä ristikolla jossa oli puomi ristikon edessä. Puomin ja ristikon väli 2,30 m. Älyttömän hyvät ohjeet löysin netistä ratsastus.net sivuilta. Linkit löytyy tuosta Osa1, Osa2, Osa3. 

Tehtävät laitettiin kentän reunaan ja hyppy suuntana kotia päin. Mahdollisimman helpoksi siis hevoselle. Ensimmäisellä kerralla Topi otti jo ennen puomia laukan, mutta ei se haitannut mitään. Toiselle kerralla tultiin jo hienosti ravissa. Toistettiin tehtävä kolme kertaa ja sitten lopetettiin. Esteen jälkeen tuli hienosti aina myötälaukka ja päästiin jatkamaan tietä suoraan eteenpäin. Lopuksi mentiin vielä puomit loppuveryttelyksi ja sitten talliin suihkuun.

Oheessa on videomateriaalia suorituksesta. Pitää alkaa opettelemaan hevosen taputus vähän hiljempaa ;)

Monena kesänä ratsastuksellisiin kohokohtiin on kuulunut Ypäjällä Sennuleiri ja SennuMeeting. Nyt ne siis jäi välistä ja tätä aukkoa paikkasi Primus Tallilla iltakurssi, jonka järjesti Troijan Hevonen. Kyseessä oli estekurssi 80-90 cm. Ratsastettiin joka arkipäivä klo 20-21. Taas osui säät kohdilleen ja helteessä ratsastettiin, mutta onneksi aika sentään oli sen verran myöhäinen, että pahimmalta paahteelta säästyttiin.

Sain ratsukseni Boris (Boras) nimisen ruunan, joka on 13-vuotias Belgialainen puoliverinen. Boris oli kovinkin eteenpäin pyrkivä ja esteillä sillä käytettiinkin suoraa kumibelham-kuolainta. Todella hieno hevonen, mutta oma ratsastus oli ajoittain hukassa. Mutta hienoa oli ratsastaa joka päivä samalla hevosella, niin viikon edetessä huomasi yhteistyön löytyvän aina nopeammin. Perjantaina päästiin jo hyppäämään pieni rata ja se oli sinänsä jo saavutus, meinaan monen esteen ylitys kuumuvalla hevosella ja ilman kontrolli voltteja. 

Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä oli ratsastustunti Pakulassa. Ja sain mennä iki-ihanalla Lunalla. Ennen tuntia tehtiin vähän siistimishommia, eli niskasiili, harjan nyppiminen, hännän ja jalkakarvojen leikkaus. Kyllä olo oli kuin kotiinpalaaminen pitkän loman jälkiltä. Kaikki tuntui toimivan melkein heti kun otti ohjat käteen. Lunan laukka on parantunut huomattavasti ja laukassa päästiin tekemään hyvää työskentelyä. Ja oli oikein hyödyllistä itsellekin, kun pääsi opettajan silmien alle. Omat kädet ei meinanneet millään pysyä oikeilla paikoilla ja jaloilla jäin kinnaamaan kiinni. Jalkaongelma onneksi ratkesi sillä, että ratsastin koko tunnin melkein ilman jalustimia. 

Että näillä ratsastuksilla mennään ja sunnuntaina taas auton nokka kohti Ypäjää.

Vielä kuvia kesästä ja hevosista

Blondi (Lemmin Lintu) nautiskelee kesästä ja laitumesta

Topin kanssa kärryillä

Toimistohommia

Koulusta on kesäloma (jihaa!) ja lomaa on niinkin ruhtinaallisesti kuin viisi viikkoa. Oikeasti koulun aloittaessani, kuvittelin, että sitten kesälomalla joka olisi 2,5 kk, olisi aikaa tehdä vaikka ja mitä. No ei mennyt ihan niinkuin Strömssöössä ja normaali koululaisten loma oli vain harhaa. Toisaalta eihän oikeista töistäkään olla lomalla kuin 4-5 viikkoa, joten tämä meidän loma on juuri hyvä.

Kunnoon kansalaisena ja reippaana opiskelijana vietän koko kesälomani töissä. Kyllä, töissä. Onnekseni pääsin "kesäapulaiseksi" vanhaan työpaikkaani pankkiin ja on ollut kyllä kivaa. Taas täysin erilaista kuin koulu, mutta toisaalta ei ole niitä samoja vastuita olkapäillä. Nyt saan keskittyä tekemään oikeita töitä.

Pelottavinta oli kyllä se, että en ollut unohtanut mitään salasanoja. Kahdeksan kuukautta ja kun sormet laitoin näppäimistölle, ne salasanat ja käyttäjätunnukset vain tuli jostain. Eli selkeästikään en ole ollut tarpeeksi pitkään pois. No säästyipä monta puhelua helpdeskiin. Vai olisiko sen näin :) http://cheatingu.com/uutissirkus/?p=1862

Lomalla olen heppaillut todella vähän. Niistä harvoista kerroista pitänee tehdä oma postaus. En oikeasti muista koska olisin ratsastanut näin vähän.

Anyway, lomalle tein itselleni TODO-kesä 2014 listan. Ajatuksena, että listaan siihen kaikki mahdolliset asiat mitä ikinä olisi pitänyt tehdä ja yritän tehdä niistä aina yhden per päivä. Näin ei tulisi stressiä ja toisaalta tulee hyvä mieli, kun jotain on tehty. Edes ikkunoiden pesu ei tunnu niin pahalle.

Lista tuntui aluksi tosi pitkälle, mutta mitä pidemmälle kesä on mennyt, on se kutistunut ja nyt oikeasti sille voisi jo lisätä uusia juttuja. Olen tunnetusti lista ihmisiä ja paperi tai ecxel listaa ei voita mikään. Latasin jopa muutaman appsin puhelimeen ja ajattelin opetella käyttämään sellaista, mutta ei ne vaan toimi. Kamalan huonoja. Parastahan paperisessa listassa on se, että siitä voi vetää konkreettisesti asioita yli. Just love it!

Toimistohommia on vielä vajaa viiko jäljellä ja sitten suunnataan taas kohti Ypäjää.

Perusnäkymä työpöydälle. 

XXXXI Finnderby 2014

Koulussa opetussuunnitelmaan kuuluu kilpailuissa toimihenkilöinä toimiminen ja mikä onkaan hienompi oppimisympäristö kuin kansainväliset kilpailut. Varsinkin kun sää oli kohtuullinen niin ulkokisoissa on mukavaa.

Ennen Derbyä meille pidettiin muutama infotilaisuus, jossa käytiin karkealla tasolla läpi mitä viikon aikana tulee tapahtumaan. Ja saimme toivoa mihin tehtäviin halutaan.

Itse laitoin toiveeksi este ja maastoestepuolen. Muuten tehtävillä ei niinkään ole väliä. Ihan ei mennyt karkit tasan, sillä päädyin tulospalveluun koulupuolelle. No siistiä sisätyötä on seuraavat pari viikkoa tiedossa. Jos Equipen tulokset mätäää, niin syyllinen saattaa löytyä täältä. Ei vaisinkaan, aika helppoa hommaa on tiedossa. Suurimpana vaarana on tylsistyminen rutiinin omaiseen työhön.

Työpisteeni näytti Derbyn ajan alla olevalle. Tehtiin työvuorot Sallan kanssa yhdessä ja aika nopeasti löydettiin hyvä ja toimiva systeemi. Salla luki pisteet ja minä hakkasin niitä koneelle. Haastavaa kouluohjelmissa ei niinkään ollut isot osallistuja määrät, vaan se, että jokaisen ratsukon suoritusta oli arvioimassa viisi (5!!) tuomaria ja näiden pisteistä laskettiin keskiarvot. Vaativimmissa GP-luokissa oli 36 arvosteltavaa kohtaa + alakerran pisteet, niin yhdelle ratsukolle tuli melkein 200 arvosanaa. Ja yleisin pistemäärä oli 6,5. Sen kun yrittää sanoa todella nopeasti niin kuusi puol muuntuu näppärästi puoli kuus... :P

Koska työvuorot ei työnraskaudella tai työpäivien pituudella kovinkaan paljon stressanneet, oli oiva mahdollisuus katsella myös kisoja. Ja kyllä niitä tuli katsottuakin. Kaikkien ratsastajien puolesta sitä aina jännittää ja vielä enemmän niiden osalta, jotka jollain tasolla tietää / tuntee.

                        

 

Lauantaina olin maastoesteillä estetuomarina ja oli hauska nähdä sitäkin touhua taas uudesta perspektiivistä. Kyllä niillä kenttäratsastajilla on jonkinlainen reikä itsesuojelun kohdalla, koska esteet olivat todella suuria. Tuokin pöytä nro 17 oli yli 160 cm leveä ja 110 korkea. Ja kaikki hyppäsi sen aivan suvereenisti ilman estevirheitä.

               

 


Tällä viikolla jatkuu toimihenkilötyöt Kisaviikon merkeissä. Kouluratsastuksen tulospalvelussa istutaan jälleen. Tällä kertaa onneksi vähän vähemmillä tuomari määrillä.

Rempalle siis :)

Ei onneksi ihan mitään korjaushommia ole tiedossa, vaan saimme tiedon suuntautumisvalinnoista viime viikolla juuri ennen Finnderbyn alkamista. Wohoo, mä pääsin ratsuhevosen koulutukseen eli juuri sinne, minne hain ykkösenä.

Vielähän tämä suuntautuminen ei ala, vaan syksyllä on koulu jatkuu ihan normaalisti ja on vielä työssäoppimiset ja kaikki edessä. Mutta siistiä silti.

Ryhmässä aloittaa yhteensä 12 eli aika iso ryhmä. Mielenkiintoista nähdä miten hevoset tulee riittämään. Asuntolasta melkeimpä kaikki pääsi sinne minne halusi, eli ei tarvinnut kenenkään miettiä kolmatta vaihtoehtoa suuntautumisiin. Kaiken kaikkiaan jakautuminen taisi mennä suunilleen näin: Harrastepalvelut 10, kengittys 8, kasvatus 10, ravi 4, valjastyöt 2.

Kesälomia tässä kovasti odotellaan, mutta vielä pitää muutama viikko jaksaa puskea. Normaali koulu tosin on jo loppunut ja aherramme kisoissa toimihenkilöinä. Derbystä kirjoittelenkin sitten seuraavaksi.

Koulu kesätauolla ja kisakausi alkaa rytinällä, mutta missä on kesä?

Koulu on tältä lukukaudelta nyt plakkarissa ja viimeiset tentit oli viime viikolla. Tuntuu oikeastaan haikealle, että 1/4 on jo takana. Mutta toiseelta paljon uutta on opittu ja vanhoja tutumpia asioita on vahvistettu.

Muutama arvosana on vielä tulematta, mutta hyvällä mielellä voi ekan lukukauden jättää taakse. Pääsääntöisesti 2 tai 3 on arvosanoiksi tullut ja kun arvosteluasteikko on 1-3, niin tyytyväinen pitää olla. Ja ei yhtään hylättyä tai rästitenttiä joten jihaa!

Kuitenkin ennen kesälomalle pääsyä on vielä tovi kouluun liittyviä töitä suoritettavana. Ensin talliviikko ja sen jälkeen Finnderby ja Kisaviikko.

Talliviikko on ollut hyvinkin erilainen, koska osa hevosista on lähtenyt kesätöihin ratsastuskoululle ja osa taas laitumelle. 3-talli on lähes tyhjä hevosista ja työt onkin ollut enimmäkseen siivoamista ja tallin muuttamista kansainväliseksi kisatalliksi. Tarkoittaa siis turpeet ulos ja purua sisään. Lisäksi jännitetään ja odotetaan yhden varsan syntymistä ihan lähi päivinä, ellei jopa jo ensi yönä.

Derby ja Kisaviikolla ollaankin sitten tositoimissa kisojen järjestelyssä. Työtehtävät on jaettu ja itse tulen toimimaan tulospalvelussa ainakin Equipea käyttäen. Jännittävää. Kisatöitä tietty on jonkun verran tullut tehtyä tallien omissa kotikisoissa, mutta Derby nyt kuitenkin on SM-tason kisa, joka televisioidaan. Varmasti jännittävät 4 päivää tulossa. Tarkempaa ohjelmaa löytyy Hevosopiston sivuilta. Toivottavasti itsekin pääsee kisoja seuraamaan, eikä mene pelkästään tulosten naputteluksi.

Meinaan kun on järjestämässä kisoja tai muuten vain toimihenkilönä, voi mennä kisat ohi suun.

Koulun puolesta meillä on ollut muutamat kisat järjestettävänä, ensin harjoiteltiin opiston keskiviikkokisoissa ja maaliskuussa oltiin toimihenkilöinä hallikenttäkisoissa. Muutamissa lukemissani blogeissakin oltiin kisoissa mukana. Pohjanhoitajan duuni kisoissa on periaatteessa parasta, koska pääsee näkemään suorituksia aitiopaikalta suoraan kentältä, ellei sitten satu olemaan koko viikonloppua verkka-alueen vahtina. Ei tullut silloin nähtyä yhtään kisasuoritusta, mutta veryttelyä sitäkin enemmän.

 

Kaikki paukut huomiselle

Huomenna ollaan niin jännän äärellä, että saa laittaa kaiken mahdollisen osaamisen peliin. Mutta ennen kuin mennään siihen niin vähän kuulumisia. Kamalan laiska olen kirjoittamisen kanssa ollut ja siihen pitää tehdä muutos.

Meillä on nyt meneillään pihatto viikko ja hoidetaan siis pihatossa olevia varsoja. Pihattoja on yhteensä kolme, joista kahdessa on orivarsat 1 ja 2 vuotiaat omissaan sekä 2-vuotiaat tammat omassa pihatossaan.

Pihatto aamu alkaa samalla tavalla kuin muutkin tallivuorot eli kello soi 5.15 ja hevosia pitää olla ruokkimassa klo 6. Koska hevoset on vapaalla heinällä, jaetaan vain väkirehut. Kun suomenhevoset ja puoliveriset on samassa pihatossa pääasialliseksi työksi jää ruokailun katsomista ja huolehtiminen siitä, että ahneat suomenhevoset ei syö puoliveristen ruokia. Jonkinlainen ruokapoliisi siis.

Hevosia ei pihatossa muuten hoideta, mutta tarkkaillaan, että kaikki on hyvin. Yhdellä pikkuisella kaverilla on reikä leukaperissä ja sitä huuhdellaan kahdesti päivässä laimennettulla betadinellä. Aamusta kun tukkapystyssä hevosta metsästettiin ja yritettiin hoitoa antaa, tuli hyvä muistutus siitä, että yksi vuotiaat voi olla vähän arvaamattomia. Kaveri päätti hypätä pystyyn ja kavio tömähti suoraan mun rintaan, mutta onneksi ei sattunut. Saa kyllä olla jatkuvasti varuillaan.

Osa Ypäjän varsoista on yöt sisällä ja viedään päiväksi ulos. Näiden varsojen karsinat siivotaan kun ne ovat sieltä ulkona. Itse vein ulos tulevaisuuden tähden oriista Evli Cagliostro. Kyllä on jo yksi vuotiaalla varsalla kokoa. Riimu ei irronnutkaan päästä ihan niin nopeasti, kuin neiti olisi halunut ja taas kaviot vaan viuhui pään yläpuolella.

Mutta siis siitä huomisesta. Mehän olemme nyt hakeneet suuntautumisopintoihin ja omat valinnat oli 1. ratsuhevosen peruskoulutus (=remppa) ja 2. Kengitys. Remppalinja on varmaan aina se suosituin ja niin oli nytkin hakijoita on yhteensä 19 ja veikkaampa, että aloituspaikkoja on 8-10. Vain käsittämättömällä tuurilla enemmän. Eli kaikki halukkaat ei toivomalleen linjalle pääse.

Huomenna iltapäivällä on sitten suuntautumisvalinnasta ratsastuskokeet. Kääk! Koe on samalla ratsastuksen ammattiosaamisen näyttö eli mahdollisuus mokata kaksi asiaa kerralla. Tai toisaalta onnistua molemmissa. Kovin paljon ei ohjeistusta ratsastuksen suhteen ole saatu, mutta itsenäisesti ratsastetaan 30 min ja helppoB tasoisia liikkeitä pitäisi osata järkevästi puoleen tuntiin mahduttaa.
Hevosjaosta ei vielä ole tietoa, mutta melkeimpä kaikilla olen ratsastanut, joten isoja yllätyksiä ei pitäisi sen suhteen tulla. Toiset hevoset on tietysti helpompia kuin toiset. Ja itseään saa syyttää jos huonosti menee. Tänään illalla pitää kyllä tehdä vähän suunnitelmaa sen suhteen, miten sen 30 minuuttia käyttää. Alli saa kunnian toimia sijaisnäyttelijänä.

Nyt ollaan suurten kysymyksien äärellä

Seuraavien viikkojen aikana pitää tehdä kouluun liittyen isoja päätöksiä, jotka tulevat vaikuttamaan pitkälle koko loppu opiskelun ajan. Itsehän olen tunnetusti nopeiden päätösten ihminen, mutta nyt varmasti olisi syytä istahtaa hetkeksi alas ja miettiä edes hetki. Miksei toinenkin.

Ensimmäinen päätettävä asia liittyy opintojen lyhentämiseen 10 opintoviikolla. Tämän viikon aikana pitää tehdä päätös haluaako hakea 10 opintoviikon osaamisen tunnustamista (=hyväksilukua) loppuajan erikoistumisopinnoista. Tätä tarjotaan vähän kuin Manulle illallista kaikille yo-linjalaisille.

Itsellä tähän on hyvinkin ristiriitaiset fiilikset, koska erikoistumisopinnot ovat nimenomaan hevosopintoihin liittyviä syventäviä opintoja. Eli jos vaikka suuntautuu ratsuhevosen koulutukseen, voisi syventäviä opintoja opiskella 10 ov kengityksestä. Tämä nyt on vain yksi esimerkki. Vaikka en ole lukiota käynyt, olisi mahdollisuus hyväksilukuun eli merkonomin tutkinto käy tässä tapauksessa. Tuntuuhan se vähän hassulle, että kaupallisen alan koulutus käy hevosalan korvaajana, mutta näin on koulussa päätetty.

Itse joudun asiasta käymään "ankaraa" pohdiskelua, sillä minulla on opintovapaa vakituisesta työpaikasta kaksi vuotta. Opintovapaa päättyy 31.10.2015, joka olisi myös valmistumispäivä, mikäli hyväksilukuja hakee. Toisena seikkana on raha. Aikuisopiskelijana en saa Kelan opintotukea, vaan Koulutusrahastolta aikuiskoulutustukea, jota voi saada vain 19 kuukaudeksi. Eli ylipäätään tuki ei tule riittämään koko koulun ajaksi. Kesälomat on tuettomia kuukaus ja niiden lisäksi jää vielä 4 kk tuetonta opiskeluaikaa eli siinäkin mielessä opintojen lyhentäminen houkuttaa. Mutta toisaalta täällä olo ja opiskelu on mukavaa, niin mitä sitä kiirettä pitää... Paperi on kyllä jo täytetty, mutta pitäisi se vielä viedä toimistoon, jotta asia saa virallisen statuksen. Olisihan se hienoa, että valmistuisi tasan kahdessa vuodessa.

Ja sitten se toinen ASIA. Tänään kuultiin tuhtiannos infoa suuntautumisopinnoista. Hevosenhoitaja suuntautuu viimeisen vuoden aikana yhteen linjaan ja näitä on siis

1) hevosharrastepalvelujen tuottaminen 
2) hevoskasvatus 
3) hevosvarusteiden valmistaminen
4) kengittäminen
5) ratsuhevosten peruskouluttaminen
6) ravihevosten hoitaminen ja valmentaminen      


14.4. pitää olla päätettynä, mihin ensisijaisesti haluaa suuntautua ja tulee myös miettiä toinen vaihtoehto, koska saattaa hyvin olla tilanne, että ensimmäiseen toiveeseen ei tulekaan valituksi. Tätä päätöstä on yritetty miettiä jo kouluun hakiessa ja ei se vieläkään ole täysin selkeää.

Esittelyt linjoista oli tosi mielenkiintoisia ja huonoa linjaa ei varmasti olekaan. Yritin tehdä itselleni lyhyet muistiinpanot kaikista vaihtoehdoista, jotta asioiden vertailu päätös ehkä helpottuisi.

Hevosvarusteiden valmistaminen

• tehdään ja korjataan ratsastuksessa ja raviurheilussa käytettyjä varusteita
• Tehtävinä töinä ainakin valjaat, suitset, suojat ja apuohjat + erilaiset korjaukset
• Opetellaan myös satulan sovittamista ja vastinhihnojen vaihtamista
• Työskennellään pääasiassa valjasverstaalla, omatyöpiste ja työkalut. Työkalut voi lunastaa koulun päättymisen jälkeen itselle.
• Ei pääsykoetta, ei tallivuoroja
• Töissä kuitenkin kisaviikoilla ym. Tehdään varustetarkistuksia muille opiskelijoille
• Työssäoppimista esim. Wahlsten, yritysvierailuja
• Ryhmään 6-8 opiskelijaa

Hevoskasvatus

• Varsat ja nuoret hevoset (0-3v) astutuksesta pihattoon
• käsittelyssä sekä ravi- että ratsuhevoset
• Siitoshevosen hoito, varsan opetusta perusasioihin
• Ajo-opetus, juoksutus, irtohypytys
• Esimiestehtävät: nimikkotarkastukset
• Työssäoppimiset siittoloissa, tehdään myös retkiä erilaille talleille
• Ei pääsykoetta, ei tallivuoroja
• Ratsastus ja ajaminen jatkuu ja tavoitteena, että pystyy suoriutumaan He C tason tehtävistä
• Ryhmään n. 10 opiskelijaa

Ratsuhevosen peruskoulutus (Remppa)

• Tavoitteena oman perusratsastuksen kehittäminen, suuntautumisessa valitaan myös koulu tai este suuntautuneisuus.
• käsitellään 3v ylöspäin hevosia ja niiden peruskoulutusta
• Kilpailuissa toimiminen toimitsijoina tai taitojen mukaan myös kilpailla, kisakautena paljon viikonloppuja kiinni opistolla
• Pääsykriteereinä: kaikki opinnot pitää olla suoritettuna. On pääsykoe ratsastusken osalta, sekä haastattelu tallimestarin kanssa. 
• Rempan hevoset omalla käytävällä, joka hoidetaan itse. Opiskelijoille omat nimikkohevoset, määrästä riippuen 1-2 hevosta. 
• Tavoitteena koulupuolella suorittaa He A:1 kangilla ja estepuolella 100cm rata
• Ryhmä 12 opiskelijaa

 Ravihevosen hoitaminen

• Työskentely tapahtuu 1-tallissa Ilkka ja Pekka Korven alaisuudessa. Pääsee oppimaan oikeaan ammattitalliin heti alusta lähtien.
• Kouluttaa hevosen hoitamiseen ravitallilla, ei niinkään ajamiseen. Ajamaankin pääsee, mutta ei ole itseistarkoitus.
• Rankkaa ja vaativaa työtä, tallissa 50 hevosta, joita valmennetaan ammattimaisesti. Osa hevosista yksityisomistuksessa.
• Omat nimikkohevoset, joiden hyvin voinnista huolehditaan koulun lisäksi joka päivä.
• Pääsee kilpailumatkoille ja klinikkareissuille mukaan oman nimikon kanssa. 
• Ryhmä 6-8 opiskelijaa

Kengitys

• Peruskengityksen opiskelu, tehdään pääasiassa kengityspajalla ja jonkun verran 4-tallissa
• Tavoitteena työskennellä itsenäisenä yrittäjänä
• Soveltuvuuskoe, jossa mitataan kädentaitoja. 
• Ryhmä 8 paikkaa

Harrastepalveluiden tuottaminen (harrasteohjaaja)

• Ratsastuksen ohjaaminen, ratsastustaidon kehittäminen
• Ratsastetaan monipuolisesti koulua, esteitä ja maastoillaan. Teoriassa opiskelut opettaminen, ratsastus, ajaminen, harrastetallin/ratsastuskoulun toiminta
• Pääsykoe: koulu ja mahdollisesti joku hyppy. Valitaan ne, joilla katsotaan olevan edellytykset saavuttaa ratsastuksellinen lopputavoite KO K.N.Special RE 80 cm tehtävärata.
• Ryhmä 12
• Valmistuttua mahdollisuus hakea SRL:stä harrasteohjaajan tutkintonimikettä. 

Omat valinnat tuntuu vaihtuvan päivän ja viikon mukaan, mutta kyllä tällä hetkellä vahvimpana näyttäisi olevan remppalinja ykkösenä, mutta kakkosen osalta on vielä paljon pohdittavaa. Kakkosvaihtoehdon pitää olla myös mielekäs, koska hyvinkin voi olla niin, että ei sitä mihinkään rempalle pääse. Toukokuussa kun soveltuvuuskokeet on ollut ja valinnat selvillä, ei maailma saa romahtaa. 

Valintoja pitäisi myös miettiä sen mukaan, mitä sitä haluaa sitten isona tehdä ja myös sen mukaan, millaiset työllistymismahdollisuudet on. Ei riitä, että suomalaiset hevosenhoitajat on arvostettuja ja kysyttyjä ympäri maailmaa, kun kylmä fakta on se, että ala on todella alipalkattu. Jollainhan se asuntolaina ja eläminen on kuitenkin maksettava. 

Tällaista kevyttä pohdiskeltavaa on siis edessä. Onneksi ollaan kaikki samassa tilanteessa ja iltaisella kuluu aika mukavasti aiheesta rupatellessa. 

Hevostenhoitajan lähimmät työkaverit hevosten ohella....

Miten aika kuluu?

Suurin pelkoni ja mietityksen aihe koulua aloittaessani oli se, että mitenköhän saan aikani kulumaan. Kuitenkin olin tottunut monen vuoden ajan töiden ohella suhaamaan tallin ja kodin väliä vähintään sen 5 kertaa viikossa. Ajettavia kilometrejä pelkästään tallimatkoista tuli helposti 500 km/viikko, joten jo auton kanssa syntyi jonkinlainen symbioosi. Kotona ja sohvalla makaaminen tuntui luxukselta, josta omasta tahdostaan tosin pääsi nauttimaan vain silloin tällöin. Sellaiseen pieneen kiireeseen ja asioiden aikatauluttamiseen tottuu todella nopeasti ja elämä ilman kalenterin sanelemaa tuntui lähes mahdottomalle ajatukselle.

Näin vajaan 4 kuukauden kokemuksella voi jo vähän katsoa taaksepäin ja tehdä vertailua. Tietysti koulun eduksi on katsottava se, että opiskeltavat aineet on todella mielenkiintoisia, joten vertailu on vähän epäreilua.. 

Ylipäätään koulupäivät on kohtuullisia ja kun ei ole ollenkaan työmatkaa, niin aika helppoahan tämä on. Aamupalakin on tarjolla ruokalassa, joten senkin suhteen pääsee helpolla. Pääasiallisesti koulupäivät alkaa klo 8 ja tunnit on 1,5 h mittaisia. Tauot tuntien välissä on puolituntia ja ruokatunti puolitoista tuntia. Eli ei tätä kovin raskaaksi raatamiseksi voi sanoa, vaikkakin takapuolilihakset on koetuksella niinä päivinä, kun on pelkkää teoriaa. Töihin raahautuminen aamu yhdeksäksi Länsiväylän aamuruhkan läpi on jo ajatuksenakin verenpaineita nostattavaa. Saati se, että päivän aikana ehtisi pitää järkevän ruokapaussin. Ruokatunnista puhumattakaan. 

Lukujärjestykset vaihtuu viikoittain, joka tekee päivistä erilaisia. Joinain viikkoina on selkeästi enemmän teoriaa ja toisina päivinä kaikki opiskelu on käytäntöä tallilla tai pajoilla. Oheessa on tämän viikon lukujärjestys ja ohjelmassa näyttää olevan monta tuntia anatomiaa.

Talliviikot ovat sitten taas erilaisia, jolloin ei ole normaalia koulua ollenkaan. Kaikki opiskelu / työ tehdään siis tallissa hevosia hoitaen. Työpäivä alkaa klo 6.00 aamutallilla ja päättyy iltatalliin noin klo 19.00. Päivän aikana on taukoja ja selkeästi pisin tauko on päivätallin jälkeen, jolloin on vapaata klo 13-18. Aikataulut tosin riippuu pitkälle siitä missä tallissa on, mutta noin nyt pääasiallisesti.

Talliviikon 74 tunnin tuntimäärä ei todellisuudessa ole ihan niin hurja. Käytännössä työpäivä on 5-6 h, mutta onhan se tietysti fyysisempää kuin normaali toimistotyö. Ja talliviikkoa tehdään seitsemän päivää putkeen maanantaista sunnuntaihin. Eli eroaa siinäkin mielessä normaalista. Normaalikoulu kun on maanantaista perjantaihin. 

Mutta siis siihen pelkoon, että täälä aika tulisi pitkäksi. Siihen auttaa ehdottomasti oma aktiivisuus. Koulun loputtua puoli viisi, on vaihtoehtoa tulla kämpille ja jymähtää sohvalle katsomaan kaikkea turhan päiväistä telkkarista tai sitten viettää aika heppaillen. 

Itse olen asian ratkaissut niin, että mulla on kaksi ratsastustuntia viikossa Ypäjän Ratsastuskoulusta sekä hoitohevonen <3 Alli <3, jota pääsen myös hoitamisen lisäksi ratsastamaan. Uusina tuttavuuksina on myös valjakkokäytössä olevat piensuokit. Näiden osalta katsotaan vielä, mihin suuntaan tämä menee. Eli kuten sanottu, niin oman aktiivisuuden kautta tekemistä riittää. 

              

Iso Alli ja lyhyt hoitaja...

Kuvausfiilistelyä talvipakkasilla

Torstaisin koululla on valjaskerho, jossa tulee myös käytyä. Koulun puolesta meillä on myös se nimikkohevonen, mutta sen hoitaminen pitää pääasiassa tehdä päivisin, koska talli menee iltaisin "aikaisin" kiinni.  

Yhtään kirjaa en ole vielä kerennyt aloittamaan lukemaan ja muutama muukin projekti odottaa vielä aloittamista. Kuten ne valokuvakirjat, jotka ajattelin saada opiskeluaikana tehtyä. Saa nähdä miten käy ;)

Koulussa opittu, otettu käytäntöön - klippaus

Koulusta on ollut kahden viikon joululoma, joka alkoi jouluviikon jälkeen. Loma on tuntunut todella pitkälle ja oikeasti jo kaipaan takaisin Ypäjälle ja normaaliin päivärytmiin. Ja olen käynyt vaan pari kertaa tallilla nuuhkimassa heppa-tuoksua ja kerran ratsastamassa. Tämä taitaa olla pisin tauko hevosista pitkään aikaan. Jotta lomailu ei mennyt ihan veltoksi sohvalla makaamiseksi, niin kävin tekemässä vanhassa työpaikassa kaksi päivää töitä. Oli kiva olla töissä, mutta kaksi päivää oli ihan riittävät. Vielä ei ole kaipuuta takaisin ja hyvä niin.

Tänään olin siis auttamassa ystävääni Johannaa hevosten kuljetuksessa. Topi heppa vietiin kouluun oppimaan lisää ratsastusta ja tilalle tuotiin Topin äiti Blondi. Mutta siis koulun käytännön toteutukseen pääsin aamusta, kun Topi piti klipata ennen matkaa. Topi on suomenhevonen ja karva on talven aikana kasvanut sellaiseksi, että olisi ollut turkiseläimetkin kateellisia :)

Johanna oli saanut klipperin lainaksi ja ei siinä sitten muuta kuin kone surisemaan. Itse olen ollut mukana muutamia kertoja kun hevosia on klipattu ja koulussa on aiheesta pidetty yksi käytännön opetuskerta ja silloin päästiin itse kokeilemaan. Koulussa klippasimme ns. loimiklippaus eli selän päälle jätettiin karva. Vaikein kohta minusta klippauksessa oli takajalan karvapyörre, kun kaarre pitää tehdä kahteen eri suuntaan ja mielellään vielä samankokoisena. No itsellä kävi niin, että toinen puoli meni harjoittelun piikkiin ja toiselta puolelta hevosta tuli hyvä. Vaikka kuinka yritin korjailla, niin ei sitä toista puolta enää saanut pelastettua. Mua kyllä lohdutettiin sillä, että karvat kasvaa takaisin. Ärsyttää vaan, että itse näkee virheen aina kun näkee hevosen.

Mutta siis Topin klippaus. Topi ei paljon klipperiä ihmetellyt, vaan seisoi kiltisti käytävällä. Haastavinta olikin klipata lavan kohtaa, kun T oli tutkimassa turvalla, että mitä siellä oikein touhutaan. Johanna oli jo aloittanut klippauksen pari viikkoa sitten, joten jatkettiin siitä mihin oli jääty. Pääasiassa klipattiin karvat pois mahanalta ja kyljistä. Kaulaan jätettiin puolet karvoista eli ihan nakuksi ei Topiasta ajeltu. Mutta kyllä sitä karvaa silti käytävälle jäi iso kasa.

Horzen sivuilta löytyi hyviä klippaus malleja:

https://www.horze.fi/Erilaisia-tapoja-klipata-hevonen/types-of-horse-clip,fi_FI,pg.html

Muutama muistiinpano klippaukseen liittyen:

- Ennen klippausta mietittävä hevosen käyttötarkoitus ja kuinka paljon on valmis hevosta loimittamaan. Talvikarvassa ratsastus, varsinkin maneesissa, hikoiluttaa helposti. Hikinen, pitkässä karvassa oleva hevonen kuivuu t o d e l l a hitaasti. Karvankasvua voi jonkun verran hillitä sillä, että aloittaa loimittamisen jo aikaisin syksyllä.

- Kun klippaustyyli on valituna, niin hevonen on helpoin klipata esim. käytävällä tai pesupaikalla, jossa on hyvä valo ja tilaa työskennellä. Myös sähköä pitää olla saatavilla. Jos klippaat pesupaikalla, kannattaa kaivo peittää esim. pyyhkeellä, jotta kaikki karvat ei sitten päädy viemäriin.

- Koulussa painotettiin todella paljon turvallisuutta ja ei turhaan. Hevosen kanssa ei koskaan voi olla liian varovainen. Sähköjohdot ei saa olla liian lähellä, jotta niiden päälle ei astuta (vesikarsina, sähkö, rautakengät... tappava yhdistelmä), klipperillä ei periaatteessa haavoja saa leikattua, mutta tökkimisiä ym. pitää silti yrittää välttää. Ja klipperi pitää olla oikein koottuna ja öljytä välillä leikkauksen aikana.

- Itse ainakin käynnistän koneen hevosen lähettyvillä ja tuon sen pikku hiljaa iholle. Hyvä aloituskohta on lapa / etujalan yläosa, jolloin hevonen näkee mitä ollaan tekemässä. Ei ole järkeä heti hyökätä tapapuolen kohdalle, koska kaviosta saamisen riski taas kasvaa.

 - Apukädet ei koskaan ole liikaa, vaikka vain pitämään sähköjohtoa pois jaloista. Etujalkojen väliä työstäessä avusta on todella hyötyä, jos toinen nostaa jalan eteen ylös. Näin etujalan nahka kiristyy ja leikkaaminen on helppoa ja tulee siistiä jälkeä.

- Paras ja tasaisin jälki tulee, kun hevonen on puhdas ja kuiva. Eli ennen aloitusta kunnon harjaus. Karva leikataan aina vastakarvaan ja terä suoraan hevosen ihoa vasten. Koska klipperin terä aina kuumuu, on sitä välillä öljyttävä ja tarpeen mukaan on hyvä pitää myös taukoja.

- Kun karva on pitkä, on lopputulosta vaikeampi nähdä, mutta harjoittelemalla oppii. Leikkaamalla aina vastakarvaan ja siistimällä sitten vinottain tulee ainakin minusta kohtuu siistiä ja tasaista jälkeä. Vaikeinta on saada leikattua suora siisti raja ja niin, että leikkaus on samalla tasolla molemmilta puolilta.

- Viimeistelyyn saisi kulumaan vaikka kuinka kauan aikaa kulumaan, mutta rajansa kaikella. Klipattu hevonen on ajelun jälkeen harjattava hyvin, jotta irtokarva lähtee iholta pois. Kutittava tunne on varmasti yhtä inhoittava hevosella kuin ihmisellä. Mieti omaa fiilistä, kun kampaajan/parturin jälkeen hiuksia on paidan sisällä..

-Klipattu hevonen on myös loimitettava heti ajelun jälkeen ja jos kaikki karvat on lähdössä pois, niin kylmällä ilmalla ei ole ollenkaan huonoidea laittaa esim. filtti lämmittämään. Klipattu hevonen pitää loimittaa aina ulos ja tallista riippuen myös talliin!


Täytyy tähän yrittää löytää koneen kätköistä kuvia, mutta nyt saa olla tällaisena tekstipläjäyksenä.

Valjastöitä

Koulussa pakollisena työnä on valmistaa ketjuriimunnaru. Itse kun en ole mikään ompelemisen ihmelapsi, oli oma ajatus ensimmäisenä, että en ikinä tule saamaan mitään aikaiseksi tai saati valmiiksi. Kaikki ompelua vaativat työt on viety suosiolla ompelijalle. Vaatekaapeissakin lojuu monta paitapuseroa, joista puuttuu nappeja, kun alkaa vain ahdistaa langan laittaminen neulaan tai ylipäätään ompelutarvikkeiden esille kaivaminen.

Mutta olin kyllä hyvinkin väärässä. Valjastöillä ei oikeastaan ole mitään tekemistä normaalin ompelemisen kanssa. Ainakaan mun mielestä. Nahan työstäminen on jotenkin paljon konkreettisempaa. Ehkä kuitenkin annan jossain välissä mahdollisuuden myös ompelukoneelle tai yllätän itseni korjaamalla kaikki omat vaatteeni. Tiedä sitä.

Riimunnarun teko aloitettiin nahan värin valinnalla. Värillä kun on väliä :) Koska ketjuja oli vain kullan värinenä, päätin lähteä konjakin väriseen nahkaan. Opettaja leikkasi meille nahan oikean levyiseksi, olisiko ollut 2,5 cm ja pituus on n. 2,20 cm.

Työvaiheet käytiin yhdessä läpi ompeluun asti ja sitten jokainen pääsi itsenäisesti työstämään omalla vauhdilla tekelettään.

Reunat pyöristettiin ensin ja sitten tehtiin ompelu-ura. Uran kuuluisi olla sen mittainen, mitä ommellaan, mutta mulla lähti vähän homma lapasesta ja kun kerran liukui niin hyvin, niin vetäisin sitten n. 30 cm ompelu-uraa, kun sitä piti olla 10 cm. No, pienet virheet tuo yksilöllisyyttä työhön. :)

Reunat maalataan nahan väriseksi, mutta koska mulla oli vaalea nahka, käytettiin maalaukseen ja tasoitukseen liisteriä. Tosi siisti tuli reunasta. Sitten vain liimattiin naru niin, että ketju jäi sinne väliin.

Valmiina aloittamaan riimunnarun valmistus. 

Etsi kuvasta virhe.

Riimunnaru liimattuna, ompelua vaille valmis!

Ompelemaan päästiin ihan tunnin lopulla, mutta opittiin tekniikka. Yhdellä narulla, mutta kahdella neulalla ommellaan. Yksinkertaista, mutta vaatii vähän keskittymistä, koska virheen voi tehdä niin monessa eri kohtaa. Erona koneella ommeltuun ja käsin ommeltuun on se, että käsin ommeltu tikkaus ei purkaannu. 

Käsin ompelu on aluksi tietty vähän hidasta ja "kädenjälki" hakee muotoaan, mutta yllättävän nopeasti sain kiinni ajatuksesta. Nahka laitetaan kiinni sellaiseen puiseen jakkaraan, jota kutsutaan poniksi. Naskalilla sitten tehdään reikä ja lanka pujotetaan läpi. Ja sitten vain reikiä perä jälkeen ja ompeleet valmistuu.

Hätäpäissäni tein tässäkin vähän turhan nopeasti ja ajattelematta toisen puolen, sillä toinen puoli pitäisi ommella niin, että ompeleiden nurjat puolet tulee samalle puolelle. Mulla ne ei niin tulleet, mutta onneksi ompeleet on sen verran siistejä, että eroa ei juuri huomaa. Tosi monta asiaa voi onneksi korjata seuraavaan työhön ja omista virheistähän oppii parhaiten.

Ensimmäinen nahkatyö oli valmis juuri ennen joulua ja se meni lahjaksi ansaitusti Lululle. Riimunnarun loppuun tein perinteisen solmun/käsilenkin sijaan sellaisen punonnan tai kääntelyn. Harmiksi sitä ei tullut kuvaa. Mutta kokonaisuuteen olin super tyytyväinen ja sain myös arvosanaksi 2,5 (3 on paras), joten pienistä virheistä huolimatta hyvää työtä!

Valjaskerhossa askartelin vielä siskolle joululahjaksi vyön. Seuraava työ odottaakin jo, sillä pääsen korjaamaan työhevosen valjaat. Mielenkiinnolla odotan mitä siitä tulee.