Valjastöitä

Koulussa pakollisena työnä on valmistaa ketjuriimunnaru. Itse kun en ole mikään ompelemisen ihmelapsi, oli oma ajatus ensimmäisenä, että en ikinä tule saamaan mitään aikaiseksi tai saati valmiiksi. Kaikki ompelua vaativat työt on viety suosiolla ompelijalle. Vaatekaapeissakin lojuu monta paitapuseroa, joista puuttuu nappeja, kun alkaa vain ahdistaa langan laittaminen neulaan tai ylipäätään ompelutarvikkeiden esille kaivaminen.

Mutta olin kyllä hyvinkin väärässä. Valjastöillä ei oikeastaan ole mitään tekemistä normaalin ompelemisen kanssa. Ainakaan mun mielestä. Nahan työstäminen on jotenkin paljon konkreettisempaa. Ehkä kuitenkin annan jossain välissä mahdollisuuden myös ompelukoneelle tai yllätän itseni korjaamalla kaikki omat vaatteeni. Tiedä sitä.

Riimunnarun teko aloitettiin nahan värin valinnalla. Värillä kun on väliä :) Koska ketjuja oli vain kullan värinenä, päätin lähteä konjakin väriseen nahkaan. Opettaja leikkasi meille nahan oikean levyiseksi, olisiko ollut 2,5 cm ja pituus on n. 2,20 cm.

Työvaiheet käytiin yhdessä läpi ompeluun asti ja sitten jokainen pääsi itsenäisesti työstämään omalla vauhdilla tekelettään.

Reunat pyöristettiin ensin ja sitten tehtiin ompelu-ura. Uran kuuluisi olla sen mittainen, mitä ommellaan, mutta mulla lähti vähän homma lapasesta ja kun kerran liukui niin hyvin, niin vetäisin sitten n. 30 cm ompelu-uraa, kun sitä piti olla 10 cm. No, pienet virheet tuo yksilöllisyyttä työhön. :)

Reunat maalataan nahan väriseksi, mutta koska mulla oli vaalea nahka, käytettiin maalaukseen ja tasoitukseen liisteriä. Tosi siisti tuli reunasta. Sitten vain liimattiin naru niin, että ketju jäi sinne väliin.

Valmiina aloittamaan riimunnarun valmistus. 

Etsi kuvasta virhe.

Riimunnaru liimattuna, ompelua vaille valmis!

Ompelemaan päästiin ihan tunnin lopulla, mutta opittiin tekniikka. Yhdellä narulla, mutta kahdella neulalla ommellaan. Yksinkertaista, mutta vaatii vähän keskittymistä, koska virheen voi tehdä niin monessa eri kohtaa. Erona koneella ommeltuun ja käsin ommeltuun on se, että käsin ommeltu tikkaus ei purkaannu. 

Käsin ompelu on aluksi tietty vähän hidasta ja "kädenjälki" hakee muotoaan, mutta yllättävän nopeasti sain kiinni ajatuksesta. Nahka laitetaan kiinni sellaiseen puiseen jakkaraan, jota kutsutaan poniksi. Naskalilla sitten tehdään reikä ja lanka pujotetaan läpi. Ja sitten vain reikiä perä jälkeen ja ompeleet valmistuu.

Hätäpäissäni tein tässäkin vähän turhan nopeasti ja ajattelematta toisen puolen, sillä toinen puoli pitäisi ommella niin, että ompeleiden nurjat puolet tulee samalle puolelle. Mulla ne ei niin tulleet, mutta onneksi ompeleet on sen verran siistejä, että eroa ei juuri huomaa. Tosi monta asiaa voi onneksi korjata seuraavaan työhön ja omista virheistähän oppii parhaiten.

Ensimmäinen nahkatyö oli valmis juuri ennen joulua ja se meni lahjaksi ansaitusti Lululle. Riimunnarun loppuun tein perinteisen solmun/käsilenkin sijaan sellaisen punonnan tai kääntelyn. Harmiksi sitä ei tullut kuvaa. Mutta kokonaisuuteen olin super tyytyväinen ja sain myös arvosanaksi 2,5 (3 on paras), joten pienistä virheistä huolimatta hyvää työtä!

Valjaskerhossa askartelin vielä siskolle joululahjaksi vyön. Seuraava työ odottaakin jo, sillä pääsen korjaamaan työhevosen valjaat. Mielenkiinnolla odotan mitä siitä tulee.