Koulusta on ollut kahden viikon joululoma, joka alkoi jouluviikon jälkeen. Loma on tuntunut todella pitkälle ja oikeasti jo kaipaan takaisin Ypäjälle ja normaaliin päivärytmiin. Ja olen käynyt vaan pari kertaa tallilla nuuhkimassa heppa-tuoksua ja kerran ratsastamassa. Tämä taitaa olla pisin tauko hevosista pitkään aikaan. Jotta lomailu ei mennyt ihan veltoksi sohvalla makaamiseksi, niin kävin tekemässä vanhassa työpaikassa kaksi päivää töitä. Oli kiva olla töissä, mutta kaksi päivää oli ihan riittävät. Vielä ei ole kaipuuta takaisin ja hyvä niin.
Tänään olin siis auttamassa ystävääni Johannaa hevosten kuljetuksessa. Topi heppa vietiin kouluun oppimaan lisää ratsastusta ja tilalle tuotiin Topin äiti Blondi. Mutta siis koulun käytännön toteutukseen pääsin aamusta, kun Topi piti klipata ennen matkaa. Topi on suomenhevonen ja karva on talven aikana kasvanut sellaiseksi, että olisi ollut turkiseläimetkin kateellisia :)
Johanna oli saanut klipperin lainaksi ja ei siinä sitten muuta kuin kone surisemaan. Itse olen ollut mukana muutamia kertoja kun hevosia on klipattu ja koulussa on aiheesta pidetty yksi käytännön opetuskerta ja silloin päästiin itse kokeilemaan. Koulussa klippasimme ns. loimiklippaus eli selän päälle jätettiin karva. Vaikein kohta minusta klippauksessa oli takajalan karvapyörre, kun kaarre pitää tehdä kahteen eri suuntaan ja mielellään vielä samankokoisena. No itsellä kävi niin, että toinen puoli meni harjoittelun piikkiin ja toiselta puolelta hevosta tuli hyvä. Vaikka kuinka yritin korjailla, niin ei sitä toista puolta enää saanut pelastettua. Mua kyllä lohdutettiin sillä, että karvat kasvaa takaisin. Ärsyttää vaan, että itse näkee virheen aina kun näkee hevosen.
Mutta siis Topin klippaus. Topi ei paljon klipperiä ihmetellyt, vaan seisoi kiltisti käytävällä. Haastavinta olikin klipata lavan kohtaa, kun T oli tutkimassa turvalla, että mitä siellä oikein touhutaan. Johanna oli jo aloittanut klippauksen pari viikkoa sitten, joten jatkettiin siitä mihin oli jääty. Pääasiassa klipattiin karvat pois mahanalta ja kyljistä. Kaulaan jätettiin puolet karvoista eli ihan nakuksi ei Topiasta ajeltu. Mutta kyllä sitä karvaa silti käytävälle jäi iso kasa.
Horzen sivuilta löytyi hyviä klippaus malleja:
https://www.horze.fi/Erilaisia-tapoja-klipata-hevonen/types-of-horse-clip,fi_FI,pg.html
Muutama muistiinpano klippaukseen liittyen:
- Ennen klippausta mietittävä hevosen käyttötarkoitus ja kuinka paljon on valmis hevosta loimittamaan. Talvikarvassa ratsastus, varsinkin maneesissa, hikoiluttaa helposti. Hikinen, pitkässä karvassa oleva hevonen kuivuu t o d e l l a hitaasti. Karvankasvua voi jonkun verran hillitä sillä, että aloittaa loimittamisen jo aikaisin syksyllä.
- Kun klippaustyyli on valituna, niin hevonen on helpoin klipata esim. käytävällä tai pesupaikalla, jossa on hyvä valo ja tilaa työskennellä. Myös sähköä pitää olla saatavilla. Jos klippaat pesupaikalla, kannattaa kaivo peittää esim. pyyhkeellä, jotta kaikki karvat ei sitten päädy viemäriin.
- Koulussa painotettiin todella paljon turvallisuutta ja ei turhaan. Hevosen kanssa ei koskaan voi olla liian varovainen. Sähköjohdot ei saa olla liian lähellä, jotta niiden päälle ei astuta (vesikarsina, sähkö, rautakengät... tappava yhdistelmä), klipperillä ei periaatteessa haavoja saa leikattua, mutta tökkimisiä ym. pitää silti yrittää välttää. Ja klipperi pitää olla oikein koottuna ja öljytä välillä leikkauksen aikana.
- Itse ainakin käynnistän koneen hevosen lähettyvillä ja tuon sen pikku hiljaa iholle. Hyvä aloituskohta on lapa / etujalan yläosa, jolloin hevonen näkee mitä ollaan tekemässä. Ei ole järkeä heti hyökätä tapapuolen kohdalle, koska kaviosta saamisen riski taas kasvaa.
- Apukädet ei koskaan ole liikaa, vaikka vain pitämään sähköjohtoa pois jaloista. Etujalkojen väliä työstäessä avusta on todella hyötyä, jos toinen nostaa jalan eteen ylös. Näin etujalan nahka kiristyy ja leikkaaminen on helppoa ja tulee siistiä jälkeä.
- Paras ja tasaisin jälki tulee, kun hevonen on puhdas ja kuiva. Eli ennen aloitusta kunnon harjaus. Karva leikataan aina vastakarvaan ja terä suoraan hevosen ihoa vasten. Koska klipperin terä aina kuumuu, on sitä välillä öljyttävä ja tarpeen mukaan on hyvä pitää myös taukoja.
- Kun karva on pitkä, on lopputulosta vaikeampi nähdä, mutta harjoittelemalla oppii. Leikkaamalla aina vastakarvaan ja siistimällä sitten vinottain tulee ainakin minusta kohtuu siistiä ja tasaista jälkeä. Vaikeinta on saada leikattua suora siisti raja ja niin, että leikkaus on samalla tasolla molemmilta puolilta.
- Viimeistelyyn saisi kulumaan vaikka kuinka kauan aikaa kulumaan, mutta rajansa kaikella. Klipattu hevonen on ajelun jälkeen harjattava hyvin, jotta irtokarva lähtee iholta pois. Kutittava tunne on varmasti yhtä inhoittava hevosella kuin ihmisellä. Mieti omaa fiilistä, kun kampaajan/parturin jälkeen hiuksia on paidan sisällä..
-Klipattu hevonen on myös loimitettava heti ajelun jälkeen ja jos kaikki karvat on lähdössä pois, niin kylmällä ilmalla ei ole ollenkaan huonoidea laittaa esim. filtti lämmittämään. Klipattu hevonen pitää loimittaa aina ulos ja tallista riippuen myös talliin!
Täytyy tähän yrittää löytää koneen kätköistä kuvia, mutta nyt saa olla tällaisena tekstipläjäyksenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti