Työssäoppiminen... pitkä ja kivinen tie, mutta lopussa palkka maksetaan

Nyt olisi kirjoitettavaa niin paljon, että en oikein edes tiedä mistä aloitan vai jaksaisiko sitä oikein tehdä omat postaukset jokaisesta aiheesta. Ensinnäkin elokuun vaihteessa olin katsomassa Ranskan Caenissa ratsastuksen MM-kisoja paikan päällä. Toiseksi Ypäjällä oli Suomenratsujen Kuninkaaliset ja kolmanneksi meidän työharjoittelupaikat on selvinnyt!

Koska en ehkä pysy nahoissani, on pakko aloittaa tuosta viimeisimmästä eli työssäoppimisesta. Ja aloitetaan siis ihan alusta.

Hevosenhoitaja linjalla työssäoppiminen tehdään kahdessa jaksossa, ensimmäinen 7 viikkoa ns. yleistä tallityöskentelyä, missä tahansa haluamassaan paikassa. Toinen 13 viikon jakso tehdään sitten suuntautumisvaihtoehdon mukaan. Eli kengittäjät kengittää, kasvatuslaiset esim. siittolassa, remppalinjalaiset jossain missä saa ratsastaa...

Työssäoppimispaikkoja koululla on valmiina ja varmasti halutuin paikka on Kyra Kyrklundin talli Englannissa. Jos siis mietitään ulkomaisia paikkoja. Muuten talleja ja paikkoja on useita kymmeniä, ellei jopa satoja mistä valita. Jokaiselle varmasti löytyy sellainen mihin haluaa.

Omalla kohdalla työssäoppimispaikasta päätin jo koulun alussa, että haluan ehdottomasti lähteä ulkomaille, koska tällaisia mahdollisuuksia ei välttämättä tule enää vastaan. Ja mieluusti menisin jollekin Suomalaiselle esteratsastajalle. Ja hyvälle sellaiselle. Mieluusti teen todella paljon töitä ja pääsen kurkistamaan miltä se taustatyö näyttää ja jos pääsee vielä kisoihin mukaan, ollaan suuresti voiton puolella.

Huhtikuussa päätin sitten rohkaistua ja laitoin Facebookin kautta viestiä Maiju Mallatille. Onhan hän tällä hetkellä kiistatta Suomen paras ratsastaja jo pelkästään ratsastaja-ranking listaa katsomalla. Ranskassa myös teki parhaan tuloksen...

No, hetki siinä meni, että vastauksen sain, mutta sain kuitenkin. Facebookiin tuli vastausviesti yöllä ja muutaman kerran piti hieraista silmiä (juu heräsin viestiin), että olenko oikeasti saanut viestin Mallatilta. Alustavaa vihreää valoa näytettiin ja sitten ei muuta kuin yhteyttä kouluun. Olin jo siis melkein pakkaamassa laukkuja...

Koulussahan ei kaikki mene ihan niin jouhevasti, vaan huhtikuusta sain odotella aina elokuun loppu puolelle, että työssäoppimisasioita ylipäätään aloitettiin hoitamaan. Koulu kun sopii paikkojen kanssa työjaksot, ei opiskelijat. Ja minä siis edelleen lähes laukut pakattuna odotin vain sitä lupaa lähteä.

Mutta tässä välissä ehti tapahtua vielä todella yllättävä käänne. Elokuun lopulla selvisi, että remppalinjalaiset eli koskee minua, tekee molemmat työharjoittelut yhteen putkeen, miinus 2 viikkoa, jotka ollaan kesällä kisoissa Ypäjllä. Eli yhteensä 18 viikkoa työssäoppimista. Kyllä 18 viikkoa on 4 ja puoli kuukautta! Ihan muutaman hetken siinä sai nieleskellä, kun 7 viikkoa yli tuplaantui. Mutta ei se haittaa, hienoa päästä pidemmälle reissulle ja varmasti oppii sitten talon tavat ja voisi omasta tekemisestä olla jotain hyötyäkin, eikä pelkästään olla tiellä. Mutta siis tämänkään tiedon jälkeen, ei vielä ollut selvää mihin olen menossa. Odottavan aika voi todellakin pitkä.

Omalla kohdalla pitää työssäoppimisen ajaksi tehdä hiukan erikoisjärjestelyjä muihin opiskelijoihin nähden, sillä mullahan on oma asunto ja myös auto, joten selvitettävää riittää mitä näille pitäisi tehdä poissaolon ajaksi.

Iloista super uutista jouduin odottamaan aina tähän syyskuun puoleen väliin asti. Maanantaina tuli työssäoppimiskoordinaattorilta viesti, että pääsen harjoitteluun Maiju Mallatin talliin. En edes vielä tiedä missä talli sijaitsee tai koska lähden, mutta ei se haittaa. Mä lähden Sveitsiin!!!

Vielä pitää jaksaa motivoitua koulussa vajaa 6 viikkoa, ennen kuin voi ne laukut laittaa lentokentän check in hihnalle <3

Maiju Mallat ja Arman the Gun Caenin MM-radalla. Kuva SRL/Satu Pirinen

Maiju Mallat Kuva SRL/Sonja Holma