Kadonnut esteratsastustaito

Onpa hieno tunne, kun koulusta on arkivapaata. Tämä torstai ja perjantai vapaat on "tienattu" viime viikon talliviikolla, kun töitä tehtiin 7 päivää. Pääsin käymään kampaajalla ja vietyä auton huoltoon. Aika arkisia askareita, mutta mukava päästä hoitamaan nämäkin asiat ei ruuhka-aikana.

Torstai aamu oli kuitenkin se, mitä olin odottanut eniten. Nimittäin pitkästä aikaa mulla olisi DB:n estevalmennus ja pääsisin ratsastamaan Lululla. Viime kerrasta onkin aikaa ja esteitä on tullut hypättyä viimeksi Horse Showssa.

Olen käynyt Dominique Barthelaixin valmennuksessa huhtikuusta 2012 ja oma ratsastus on noussut aivan eri tasolle. Joskin yksityisvalmennuksessa käyminen on aiheuttanut sen, että hyppääminen ratsastuskoulussa 6 tai 8 ratsukon ryhmissä tuntuu vähän rahojen haaskaukselta. Vaikkakin jokainen ratsastus kerta on tärkeä, on sillä suuri merkitys saako opettajalta / valmentajalta täysin jakamattoman huomion vai esim. 10 minuuttia tunnista. Ja kuinka paljon hyppyjä tunnin aikana saa alle.

Olimme sopineet treenit puoli yhdeksään ja kun aamuherätyksiin on nyt tottunut, ei seiskalta vapaapäivänä herääminen tuntunut kovin pahalle. Lulu on siirtynyt uudelle tallille Siuntioon, niin olin tallilla hyvissä ajoin, jotta löysin kaikki tavarat.

Lämmittelyn jälkeen aloitettiin _mukamas_ yksinkertaisella harjoituksella, jossa pääty-ympyrällä kavaletti ja puomi ympyrän vastakkaisilla sivuilla. Puomin ylityksessä piti istua alhaalla ja kavalettiin vain pienensti kevennetty istunta ja pieni myötäys. Juu.... ei ihan heti löytyneet lähestymiset ja myös oma ylävartalo oli todella paljon liikkeen edellä. Vähän aikaa kun tätä tehtävää oli räpiköity, kävi DB hakemassa FreeJumpin apuohjan, jolla mun käsi saataisiin edes jotenkin tolkulliseen asentoon.

Olemme käyttäneet FreeJumpia aikasemminkin ja tykkään hypätä sen kanssa. Vaikka tuntuma ei tietty ole ihan samalainen hypätessä, niin jää hevosen suusta turhat nyppimiset kokonaan pois.

Lulu alkoi toimimaan heti paremmin ja päästiin sitten seuraavaan tehtävään, jossa oli pitkällä sivulla pieni ristikko ja edessä puomi, siitä lävistäjälle ristikko okserille. Rytmi löytyi muutaman räpiköinnin jälkeen, mutta asento ei vieläkään ollut hyvä. Siitä tuli kyllä sanomista.

Onneksi esteet pysyi kohtuu pienenä, niin pystyi keskittymään täysin omaan asentoon ja rentouteen.Okserin alla oli vesimatto, mutta se on Lululle ihan normaalieste ja eikä tuollaisia tuijottele.

Tehtävään lisättiin lopuksi toisella pitkällä sivulla oleva kolmen pystyn jumppasarja ja puomeja oli ennen jumppaa ja jokaisen esteen välissä. Lopuksi vedettiin koko harjoitus putkeen ja löytyi se kadoksissa ollut asentokin.

Kotiläksyksi sain tehtäväksi ratsastaa ilman jalustimia, jotta rentous löytyy, vaikka Ypäjällä ratsastaakin eri hevosia. Ja ylävartalolla ei saa olla liikaa edessä edes keventäessä.

Bonuksena sain vielä ratsastaa DB:n myyntihevosella Careyllä. C on 5-vuotias lupaava estehevonen. Kuvittelin, että menen vähän ravia ja laukkaa, mutta pääsin hyppäämään pystyä ravilähestymisellä. Hieno hevonen ja mikä hyppy! Lopuksi taisi pysty olla jo metrin tai yli, mutta hyppykaari meni reippaasti 120 tasolla. Tosin hyppy oli niin laadukas, että ei tuntunut siltä ollenkaan.

Ensimmäinen talliviikko; 5.30 heräämisiä ja lattian lakaisua

Ensimmäinen talliviikko sai jo ennen sen alkua hengen lähes salpaantumaan hurjan kuuloisella aikataulullaan. Aamutalli alkaa joka päivä klo 6 ja iltatalli päättyy klo 19. Töitä on tiedossa maanantaista sunnuntaihin. Kuinkakohan sitä tällainen toimistotyöntekijä jaksaa todellista ruumiillista työtä. Varastoon oli hankittuna rakkolaastareita, buranaa ja tiikeribalsamia.

Ensimmäisenä aamuna herätys sujui todella helposti, ehkä ilmassa oli pientä jännitystäkin. Tallissa päästiin heti töihin ja aamuheinien jakoon. Käytävällä asustaa 16 hevosta ja näistä oli 3 karsinaa puhdistettavana päivittäin. Ei paha. Karsinat oli tehty yleisesti vajaassa tunnissa ja sen jälkeen hevosten kuljetus pihalle. Aamupalalle klo 7.30. Kaiken kaikkiaan talli oli tehty 9 mennessä tai viimeistään klo 10. Sitten olikin vapaata puolille päiville.

Karsinat siivotaan lavalle. Kätevää ja samalla ei niin kätevää. Kärry meinaan painaa aika paljon, kun se on täynnä sitä itseään...

Päivätallissa ruokinta ja hevosten vaihto tarhoihin. Ilta talli alkaa kuudelta ja on valmis seiskalta. Eli näin kun pitkän päivän purkaa osiin, ei konkreettista työaikaa ollut niin paljon kuin aluksi olin ajatellut. Mutta kyllä ne päivät vain nopeasti kului, kun jossain välissä alkoi väsymys painaa, niin päikkäreitä tuli nukuttua heti aamupäivästä tai sitten iltapäivällä. Ja illalla ei ollut minkäänlaista ongelmaa saada unta. Toisaalta kroppa joutui sellaisen raittiin ilman myrkytyksen kohteeksi, että ihme että kesti ilman suurempia vammoja.

Mitään kovin uutta ei viikon aikana tullut opittua, ehkä solariumin käyttö nyt yhtenä, mutta talliviikko vahvisti paljon omaa työskentelyä ja hevosten kanssa puuhastelua. Oli todella mielekästä päästä tutustumaan moniin uusiin hevosiin ja niiden tallitapoihin.

Mutta herran jumala sitä käytävien lakaisua. Sitä muuten riittää. Tallin käytävä ja pääkäytävä lakaistiin joka päivä 3 kertaa ja esim. pääkäytävällä on pituutta vaatimaton 86 metriä ja leveyttä 4 m. Eli jo pelkästään pääkäytävältä tuli 7 päivän ajalta laikaistavaa 7224 m2. Henkilöittäin jaettuna se tekee reilut 800 m2 lakaisu pinta-alaa. Ja  siihen päälle tallikäytävä ja muut tilat. Ei ihme, että alkoi jossain vaiheessa hartijoita jomottamaan... Mutta saatiin kehitettyä lakaisusta hyvä vatsalihastreeni. Käsien asentoa muuttamalla sai kylkilihakset kyytiä. Ja kroppa ekstratreeniä heinäpaalien siirtelystä. Jos joku olisi kaivannut talliviikolla vielä salille, ei todellakaan ollut tehnyt oikesti kunnolla töitä. Itsellä ainakin hiki virtasi ja lihakset oli ajoittain kovilla.

Sellainen havainto itsestä, että olen päässyt täysin irti kännykkäriippuvuudesta. Monta vuotta olen kulkenut kännykkä mukana ja ollut tavoitettavissa lähes mihin aikaan vuorokaudesta. Nyt talliviikolla mulla ei ollut puhelinta mukana ja se oli virkistävää se. Enkä edes yhtään kaivannut sitä.

Viha-rakkaus suhde lattiaharjoihin syntyi viikon aikana.

Hummani hei, hummani hei...

Tänään on ollut taas yksi sellainen päivä kun voi todeta, että teen tätä ensimmäistä kertaa. Meillä oli vihdoin ja viimein odotettu ja pelätty raviohjastus. Itsellä ei ole minkäänlaista kokemusta ravihevosista, ellei niillä ratsastamista oteta huomioon. Ne kaikki vausteet ja remmit....

Tunnelma ennen opetuksen alkua II-tallissa ravikäytävällä oli hyvinkin jännittynyt. Opettajana toimi Pia ja heti huomasin, että tästä tulee hauskaa. Heti alkuun jaettiin hevoset ja innokkaana vapaaehtoisena suostuin ottamaan hevosen yksin, kun kaikki muut saivat hevosen pareittain. Olikohan sittenkään niin hyvä idea, koska puntit todellakin tutisi.

Ajokkinani oli Air Base aka Poju, jota muuten kengitimme pari päivää sitten. Eli oli oma kengittämä hevonen alla ;)

Poju ei olekaan mikään turha polle, kun on ihan kaura rahoja tienannut juoksemalla. Ja on kuulemma taas lähdössä radalle. Eli jos pärjää, niin jotunee siitä, että on hyvin kengitetty ja reenattu...

Air Base Hippos
Air Base Sukuposti

Käyntiosuuksilla oli aikaa kuvailla

Kävimme käytävällä valjastuksen läpi ja sitten vain tosi toimiin. Kamala nippu remmejä mukaan ja päävehkeet (suitset). Kuntoonlaitto tapahtui karsinassa. Nätisti jaksoi Poju seisoa paikallaan, kun hyörin ympäri remmejä ihmetellessä. Silat ja häntäremmin sain helposti kiinni, tosin maharemmiä yritin kiristää johonkin ihan väärään paikkaan. Korviin vanutupot ja korvamyssy. Suitset eli ravikielessä päävehkeet oli kohtuu helppo laittaa, mutta kitaraudan kanssa pähkäilin hetkisen.

Ihan kamalinta oli kyllä se kielen sitominen. Sellainen märkä (pitää ehdottomasti olla) pintelinpalanen kiepsautettiin kielen ympäri ja koko homma leuan alle kiinni. Teki kamalan pahaa ja pyytelin koko ajan anteeksi, kun kieltä sidoin. Ja tarkastin kielen värin varmaan 20 kertaa, ettei vaan muutu siniseksi. Kamalaa jos kieli olisi kuoliossa kun tullaan takaisin.

Omat varusteet ajamisessa oli aika normi ulkoiluvaatteet, käteen lasketteluhanskat ja vettä ja kuraa kestävät päälivaatteet. Kypärän päälle ostin sellaisen irtokuoren ravikaupasta, jotta ei kura sotke. Huppu on syksyn muotivärissä, musta. Tosin teen kyllä huppuun pinkin tupsun. Ajolasit on pakolliset ja on ihan kamalat. Eivät meinaa millään pysyä silmälasien päällä. Pitää ostaa omat ja luultavasti ajaa piilareilla.

No, mutta kun oltiin valmiit, niin siirryttiin vintille laittamaan kärryt perään. Hevoset tolppiin kiinni ja katsottiin taas esimerkistä miten pitää tehdä. Juu näyttää helpolle... Jo pelkästään kärryjen nostaminen hevosen perään vaati jo vähän habaa. Sitten ne remmien kieputukset aisoijen ympärille. Selkeä logiikka hommassa on, mutta miten sen sitten muistaa seuraavalla kerralla.

Tolpassa odotellaan lähtöä

Lähdössä huomasin, että ajoparista olisi ollut hyvä apu, kun piti kiinnittää sekkiä, irroittaa hevonen tolpasta, kääntää hevonen rattaineen ja hypätä myös kyytiin. Mutta selviydyin! Huikea tunne kun ajettiin letkan perässä vintiltä ulos tielle. Ja heti alkuun jouduttiin ottamaan muut hölkällä kiinni.

Käytiin tekemässä pieni hölkkälenkki hiittiradalla ja meni oikein mukavasti. Siinä ajaessa lauleskelin hummani hei laulua ja pidin pientä raviselostusta itsekseni. :) "Kuoleman paikalta starttaa Air Base ja noviisi S. Metsäaho, mutta jos paikka tulee, niin luultavasti pääsevät kirimään kohti keulaa..." No ei mitään paikkoja tullut, kun jonossa piti mennä.

 Kaksi kierrosta hiittiksellä meni tosi nopeasti ja sitten takaisin talliin. Ajaminen oli super hauskaa ja ainut huono asia oli se, että ei päästy menemään kovaa. On sitten mitä odottaa seuraavalla kerralla.