Hummani hei, hummani hei...

Tänään on ollut taas yksi sellainen päivä kun voi todeta, että teen tätä ensimmäistä kertaa. Meillä oli vihdoin ja viimein odotettu ja pelätty raviohjastus. Itsellä ei ole minkäänlaista kokemusta ravihevosista, ellei niillä ratsastamista oteta huomioon. Ne kaikki vausteet ja remmit....

Tunnelma ennen opetuksen alkua II-tallissa ravikäytävällä oli hyvinkin jännittynyt. Opettajana toimi Pia ja heti huomasin, että tästä tulee hauskaa. Heti alkuun jaettiin hevoset ja innokkaana vapaaehtoisena suostuin ottamaan hevosen yksin, kun kaikki muut saivat hevosen pareittain. Olikohan sittenkään niin hyvä idea, koska puntit todellakin tutisi.

Ajokkinani oli Air Base aka Poju, jota muuten kengitimme pari päivää sitten. Eli oli oma kengittämä hevonen alla ;)

Poju ei olekaan mikään turha polle, kun on ihan kaura rahoja tienannut juoksemalla. Ja on kuulemma taas lähdössä radalle. Eli jos pärjää, niin jotunee siitä, että on hyvin kengitetty ja reenattu...

Air Base Hippos
Air Base Sukuposti

Käyntiosuuksilla oli aikaa kuvailla

Kävimme käytävällä valjastuksen läpi ja sitten vain tosi toimiin. Kamala nippu remmejä mukaan ja päävehkeet (suitset). Kuntoonlaitto tapahtui karsinassa. Nätisti jaksoi Poju seisoa paikallaan, kun hyörin ympäri remmejä ihmetellessä. Silat ja häntäremmin sain helposti kiinni, tosin maharemmiä yritin kiristää johonkin ihan väärään paikkaan. Korviin vanutupot ja korvamyssy. Suitset eli ravikielessä päävehkeet oli kohtuu helppo laittaa, mutta kitaraudan kanssa pähkäilin hetkisen.

Ihan kamalinta oli kyllä se kielen sitominen. Sellainen märkä (pitää ehdottomasti olla) pintelinpalanen kiepsautettiin kielen ympäri ja koko homma leuan alle kiinni. Teki kamalan pahaa ja pyytelin koko ajan anteeksi, kun kieltä sidoin. Ja tarkastin kielen värin varmaan 20 kertaa, ettei vaan muutu siniseksi. Kamalaa jos kieli olisi kuoliossa kun tullaan takaisin.

Omat varusteet ajamisessa oli aika normi ulkoiluvaatteet, käteen lasketteluhanskat ja vettä ja kuraa kestävät päälivaatteet. Kypärän päälle ostin sellaisen irtokuoren ravikaupasta, jotta ei kura sotke. Huppu on syksyn muotivärissä, musta. Tosin teen kyllä huppuun pinkin tupsun. Ajolasit on pakolliset ja on ihan kamalat. Eivät meinaa millään pysyä silmälasien päällä. Pitää ostaa omat ja luultavasti ajaa piilareilla.

No, mutta kun oltiin valmiit, niin siirryttiin vintille laittamaan kärryt perään. Hevoset tolppiin kiinni ja katsottiin taas esimerkistä miten pitää tehdä. Juu näyttää helpolle... Jo pelkästään kärryjen nostaminen hevosen perään vaati jo vähän habaa. Sitten ne remmien kieputukset aisoijen ympärille. Selkeä logiikka hommassa on, mutta miten sen sitten muistaa seuraavalla kerralla.

Tolpassa odotellaan lähtöä

Lähdössä huomasin, että ajoparista olisi ollut hyvä apu, kun piti kiinnittää sekkiä, irroittaa hevonen tolpasta, kääntää hevonen rattaineen ja hypätä myös kyytiin. Mutta selviydyin! Huikea tunne kun ajettiin letkan perässä vintiltä ulos tielle. Ja heti alkuun jouduttiin ottamaan muut hölkällä kiinni.

Käytiin tekemässä pieni hölkkälenkki hiittiradalla ja meni oikein mukavasti. Siinä ajaessa lauleskelin hummani hei laulua ja pidin pientä raviselostusta itsekseni. :) "Kuoleman paikalta starttaa Air Base ja noviisi S. Metsäaho, mutta jos paikka tulee, niin luultavasti pääsevät kirimään kohti keulaa..." No ei mitään paikkoja tullut, kun jonossa piti mennä.

 Kaksi kierrosta hiittiksellä meni tosi nopeasti ja sitten takaisin talliin. Ajaminen oli super hauskaa ja ainut huono asia oli se, että ei päästy menemään kovaa. On sitten mitä odottaa seuraavalla kerralla.