Nyt tulee sellaisia kliseitä heti alkuun, että alkaa jo itseäkin hymyilyttää. Tikulla silmään joka vanhoja muistelee.Viikon opiskelun jälkeen olen lähes kokonaan unohtanut sen, että viikko taaksepäin sitten olen ollut töissä. Mutta kai se on niin, että kun pääsee uppoutumaan täysin uuteen ja itselle mielenkiintoiseen asiaan, on vanha helpompi unohtaa. Tai ainakin niin on mulle käynyt.
Toinen klisee on se, että ikä on vain numeroita. Asumme siis 8 hengen soluasuntolassa ja huone jaetaan toisen kämppiksen kanssa. Yhteisissä tiloissa on olkkari ja avokeittiö. Yksi suihku ja kaksi vessaa. Uudet opiskelukaverit ovat iältään 19-33 vuotiaita eli laidasta laitaan. Mutta parasta on, että musta ei itsestä tunnu yhtään vanhalle, tosin muut voi olla toista mieltä ;) Ensimmäisen aamuna huomasin kyllä omien tapojen orjuuden. Vessoja on rajallinen määrä. Yhteisten rytmien synkronisointi tulee ottamaan hetken jos toisenkin.
Ensimmäinen viikko tuntui menevän enemmän tai vähemmän ympäristön, toistemme ja opettajiin tutustumiseen. Aika monta kertaa sai kertoa omaa tarinaansa, mutta toisaalta samalla oppi tuntemaan muitakin. Ja ainakin nimet. Kasvot muistan hyvin, mutta nimiä saan tankata vielä pitkälle jouluun. Ja sellainen havainto myös, että Suomen maantieto on todella hukassa, koska joitain asuin paikkakuntia on vaikea sijoittaa kartalle.
Ryhmän ohjaajamme kanssa saimme esitellä itsemme adjektiivin kera, joka parhaiten kuvaa itseämme. Mun adjektiivi oli innokas. Tämä mun innokkuus on kyllä samalla sekä negatiivinen ja positiivinen asia. Kaikki pitäisi saada heti ja nyt ja oppia kaikkea ja paljon. Täytyy muistaa pitää myös kirjaa siitä, mitä kaikkia kehitysideoita päähän alkaa tulla, kun ruusunpunaisen vaiheen jälkeen tekee mieli alkaa parantamaan epäkohtia. Tehostamisesta puhumattakaan. Mutta ai niin, enhän mä olekaan täälä töissä.
Ensimmäisellä viikolla päästiin opiskelujen suhteen vasta ihan pienesti alkuun, mutta omaksi yllätykseksi jo kahdesti hevosen selkään. Itse ajattelin, että tähän menisi useita viikkoja, mutta sopii mulle. Tosin ratsastus isossa 8:n hengen ryhmässä, jossa on jonkin verran tasoeroja, on haasteellista niin ratsastajille, kuin opettajalle.
Nyt tuntuu päälimmäisenä ajatuksena se, että täälä on aika löysää, mutta ehkä se tulee vielä muuttumaan, kun alkaa normaaliarki rullaamaan.
Viikon kohokohtana kyllä se, että sain kaksi hoitoheppaa. Yksiyistallista Alli nimisen hepan ja kouluun liittyen nimikkohevosen nimeltään Jena. Ehkä sitä luppoaikaa saa sitten kulumaan näiden parissa. Niin ja kävin myös ratsastuskoulussa tunnilla. Ja sovittiin siivousvuorot kotiimme, jotta pysyy kuri ja järjestys yllä.
Viikonlopuksi on töistä tulossa ratsastuskerho leiriviikonlopulle Ypäjälle, joten hevostelu jatkuu läpi viikonlopun :)
 |
| Asuntolaelämää |
 |
| Läksyjen teossa, hevosen anatomia & ruumiinosat |
 |
| Satulanrunko valjastunnilla |
 |
| Perusnäkymä oman huoneen ikkunasta |
 |
| Perusnäkymä oman huoneen ikkunasta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti