Ypäjä here I come...

Opiskelijaksi ryhtyminen on ollut varmasti isoin ja vaikein päätös pienen elämäni aikana. Asiaa kun on pohtinut eri kanteilta lähemmäs pari vuotta, oli todella huojentavaa, kun alku keväästä posti toi ilmoituksen opiskelupaikasta Ypäjän Hevosopistolla. Mutta kyllä mä rehellisyyden nimissä jännitin enitin miten työnantaja reagoi tilanteeseen. Mutta taas tuli todistettua se, että avoimuus kannattaa. Opintovapaalaki velvoittaa ilmoittamaan / hakemaan opintovapaata 45 päivää ennen opiskelujen alkua, mutta itse kävin henkilöstöosastolla juttusilla noin 3 kk aikaisemmin. Ja reilun tunnin keskustelun päätteeksi sovittiin 2 vuoden opintovapaa ja se, että mun tilalle valitaan sijainen opintovapaan ajaksi.

Oi, sitä riemun tuntua, kun pystyin ilmoittamaan kouluun, että otan opiskelupaikan vastaan. Nyt olisi huojentavaa jäädä kesälomalle ja asiasta voisi vapaammin puhua. Ja kyllä siitä on puhuttukin :)

Mutta on niitä epäilyksen ja ahdistuksen hetkiäkin tullut. Muutamina aamuina olen heränyt siihen, että ei meinaa henkikulkea, ja päässä on vain ollut ajatus: "Mitä ihmettä olet tekemässä!!! Eihän tässä ole mitään järkeä!!" Kaikkien epäilyfiilisten lisäksi päällimmäisenä on se hyvä fiilis ja ahdistuksen poistuminen, joten kyllä tämä on oikea päätös.

18.10.2013 oli virallisesti viimeinen työpäivä ja 21.10. olin sitten opiskelija. Opiskelija... Meinasi nauru päästä, kun posti toi opiskelijakortin. Nyt sitten vain nauttimaan opiskelijaeduista. Mutta kyllä se nauru hyytyy kun säännöllinen palkkatulo loppuu ja pitää opetella elämään säntillisemmin.

Maanantaina 21.10. autoon on pakattuna kaikkea mahdollista, pääasiassa ratsastustavaroita ja asuntolaan muutama perusjuttu sekä pyörä.

Matka Ypikselle kestää vajaa kaksi tuntia, mutta alueena Forssa, Loimaa on täysin vierasta. Täytyy ottaa tavoitteeksi tutustua paremmin uuteen kotiseutuun.

Tavarat pakattuna autoon ja matka Ypäjälle voi alkaa.